Syysmenoa

Syksy on tullut! Meidän syksyyn on kuulunut lenkkeilyä metsässä, treenailua, ja väitöskirjan valmistelua painokuntoon (huh!), sekä työmatkailua. Vilpun kanssa tokokurssi päättyi Koiranpäivillä jo jokin aika sitten, ja ilmoittauduimme Tamskin kilpailuvalmiiden tokoryhmään. Monenlaisten sattumusten johdosta emme ole kuitenkaan vielä kertaakaan niihin treeneihin päässeet, mutta ehkä tällä viikolla! 

Pari viikkoa sitten olin työmatkalla konferenssissa Chicagossa. Matkaseurani Ninan kanssa poikkesimme tietysti paikalliseen lemmikkitarvikeliikkeeseen, joka oli erikoistunut luomu/eettisiin tuotteisiin. Vilppu sai tuliaisiksi mm. pedin, jossa oli mielestäni tosi hauska idea. Petiin kuuluu kaksi pussia, joista sisin on verkkokangasta. Sen sisälle tungetaan esimerkiksi omia vanhoja vaatteita, ja päälle laitetaan toinen, koristeellisempi pussi. Pedin purkamalla sen saa helposti pestyä ja päällipussia tietysti vaihdettua. Vilppu ei tosin ole kovasti pedeillä viihtynyt koskaan. Tämänkin se olisi mieluummin tuhonnut pureskelemalla kuin ottanut makuualustakseen. No, onpahan tuo ihan hieno sisustuselementti kai. ;) 

Chicagon lemmikkiliike Paw Naturals

Vilppu tuliaispedillään.

Viime viikkoina meillä on ollut myös melko haastavaa aikaa Vilpun kanssa. Juuri kehuttuani kasvattajille syyskuun Tollerinomessa, että meillä on alkanut hommat sujua, Vilppu alkoi muutama viikko sitten käyttäytyä todella uhmakkaasti. Tätä ennen kotilenkeillä se on saanut olla melko huoletta vapaana jo pidemmän aikaa, koska luoksetulo on ollut vahva. Hihnakäytös on ollut sujuvaa ja nome/tokotreeneissä olemme edistyneet. Kävimme jopa möllitokokokeessakin. Nyt kuitenkin yhtäkkiä käskyt tuntuivat kaikuvan kuuroille korville ja Vilppu todella koetteli meidän hermoja. Itse tyhmänä yritin vaan treenata hammasta purren, ja siitäkös koiruus sai lisää tilaisuuksia näyttää mulle pitkää nenää ja palkita itseään huonosta käytöksestä. Lopulta päätimme kokeilla täydellistä huomioimattomuutta kotona ja treenitaukoa. Viikon ajan kaikki lenkit tehtiin hihnassa ja kotona ruokintaa lukuun ottamatta huomiota ei annettu. Tämä ilmeisesti auttoi palauttamaan nuorukaisen ruotuun (ainakin joksikin aikaa), koska nyt on taas mennyt paremmin. Jatkamme huomion säännöstelyä ja treenaamme helpompia juttuja, sekä malttia. Olen kuitenkin varautunut siihen, että tämä ei ollut vielä tässä. Jan Fennellin Koiran seitsemän ikää - kirjan mukaan Vilpulla on meneillään ikä (1,5-2v), jossa se kyseenalaistaa meidät eniten. Toivottavasti siis osa tästä käytöksestä voidaan laittaa ikävaiheenkin piikkiin...Pitää vaan luottaa siihen, että meillä on vielä toivoa, vaikka varmasti ollaan tehty virheitä tuon kovanaaman kanssa. Se kyllä käyttää hyväkseen meidän laiskuuden ja pienetkin lipsumiset säännöistä, eli pitää olla todella kärsivällinen ja tarkkana. 

Nomerintamalla olemme edistyneet myös jonkin verran. Lähinnä olemme keskittyneet riistan kantoharjoituksiin ja palautuksiin. Talkoiluistani Tollerinomessa ja Naisten haussa olen saanut pakastimen täyteen treeniriistaa, joten tarkoitus olisi treenata läpi talven säännöllisesti. Lokki ja pupu ovat Vilpun mielestä erittäin jees, ja variskin jo kannetaan ilman teipattuja siipiä. Yhteistreeneissä Maijun ja Tildan kanssa haasteena on ollut laskea Vilpun kierrokset. Toiset koirat ovat edelleen se kuumottavin juttu. Malttia ja passiivisuutta olemme treenanneet, mutta niitä pitäisi treenata aina enemmän. Eilen olimmekin jänismetsällä passissa pari tuntia. Oli mukava itsekin istua retkituolilla syysaurinkoon ja keskittyä vaan hengittelemään syvään ja olemaan tekemättä yhtään mitään. Ei tee siis passiivitreenit emännällekään pahaa stressaavan syksyn keskellä! Heti kun joku kehittää lajin nimeltä koirajooga, me ollaan Vilpun kanssa mukana! :)

Vilppu fyssarilla

Käytin tänään Vilpun fysioterapeutti Kirsi Piispasella Nekalassa. Olemme koko Vilpun eliniän katselleet, että sillä on hieman köyryyn menevä selkälinja ja tätä on myös kasvattajan kanssa pohdittu. Vilpun isällä Gunnerilla on samanlainen ominaisuus. Halusinkin kysyä, onko tuosta jo tullut jotain haittaa Vilpulle tai miten se pitäisi huomioida arjessa. Samalla halusin myös asiantuntijan katsovan vähän Vilpun liikkumista. Kirsillä on hienot tilat, joissa voi treenata tasapainoa ja lihaksia.

Saimme oikein hyvää palautetta Kirsiltä. Vilppu on ketterä ja tiedostaa hyvin oman kehonsa; myös takapään. Vilpun liikkumisessa ei hänen mielestään ollut mitään huolestuttavaa, se ei peitsannut vaan liikkui suorassa ja tasapainoisesti, eikä ollut vinossa mihinkään suuntaan. Selkäasiasta Kirsi ei ollut huolissaan vaan totesi että tällä koiralla vaan on tällainen rakenne ja se tuskin tulee aiheuttamaan ongelmia, koska ominaisuus on synnynnäinen eikä esimerkiksi jumitusten aiheuttama. Vilpulta löytyi vain pientä lihaskireyttä lantiorangan alueelta, mutta se ei ollut mitenkään merkittävää. Sen sijaan Kirsin mielestä Vilppu oli hiukan liian hoikassa kunnossa, joten jotta lihakset pääsevät vielä kasvamaan ja kehittymään, voimme lisätä sen ruoka-annosta vähän. Saamme siis jatkaa samaan malliin ja Vilppu saa kasvattaa massaa. Varasin meille uuden ajan hierontaan helmikuulle.

Vilppu tykkää lumesta!

Muutama viikko sitten kävimme treenailemassa Vilpun kanssa kasvattajien luona, ja saimme paljon hyviä neuvoja Annalta. Olin jännittänyt treenejä vähän etukäteen, mutta Vilppu yllätti minut positiivisesti. Se malttoi keskittyä aika hyvin, kun paikalla ei ollut muita koiria. Teimme perushallintaa ja damin pitämistä ja kantamista, sekä luoksetuloja. Saimme ohjeeksi harjoitella näitä vielä paljon ja lisäksi tietysti jatkaa malttitreenejä. Myös hihnassa kulkemiseen pitää taas ottaa mustavalkoisempi linja ja tätä onkin harjoiteltu nyt paljon. Kävimme myös jo kuokkimassa Jennin ja Valan tokotreeneissä tässä yhtenä iltana niin, että vain istuimme kentän laidalla rauhallisesti kun Jenni ja Vala treenasivat. Tarkoitus olisi mennä tekemään samaa myös Pirkan Nuuskujen kimppatreeneihin ensi sunnuntaina. Tommi otti edellisviikonloppuna Vilpun myös mukaan jänismetsälle ja Vilppu sai harjoitella malttia sielläkin. Hienosti oli kuulemma mennyt, vaikka ei päässytkään juoksentelemaan metsässä vapaasti, vaan piti istua isännän vieressä passissa.

Vilppu passitreeneissä jänismetsällä.

Kertokaa joku, miks mun pitää istua tässä ja toi toinen saa juosta pää kolmantena jalkana?

Rallytokokurssi loppui pari viikkoa sitten, ja ilmoittauduimme jatkoryhmään ensi vuoden puolella. Sitä ennen saadaan treenata kotioloissa. Viimeisellä kurssikerralla sattui vähän ikävä juttu, kun paikalla ollut berniuros ryntäsi pari kertaa Vilppua kohti kesken treeniemme. Koira ei ollut ihan omistajansa hallinnassa, ja en ehtinyt huomata ja asettua väliin. Vilppu alkoi selvästi vähän pelätä sitä ja sen keskittyminen herpaantui aina kun tuo koira tuli lähellemme. Lopussa berni pääsi vielä kerran vähän härnäämään Vilppua, mutta onneksi saimme tilanteen poikki aika pian. Toivottavasti Vilpulle ei jäänyt mitään ikäviä fiiliksiä tästä tapauksesta, kun meillä on muuten sujunut niin hyvin.

Eilen teimme perinteisen retken joulukuusimetsään vanhempieni, veljeni ja Tommin isän kanssa. Kuuset löytyivät aika nopeasti ja pääsimme syömään eväitä laavulle. Oli mukavaa kun tällä kertaa meidän perheeseen kuului myös yksi karvakorva, joka sai maistaa myös palan makkaraa. :)

Vilppu rentoilee päivän ulkoilujen jälkeen kotona.

Oivalluksia ja intoa

Vilpun kanssa on viime aikoina tullut paljon onnistumisen kokemuksia. Lupasin viimeksi kertoa poikien metsästysreissusta, eli aloitetaan siitä. Tommi ja Vilppu lähtivät siis reilu viikko sitten koko viikonlopuksi Kalvolaan Tommin metsästyskavereiden kanssa jahtiviikonloppuun. Tarkoituksena oli alunperin, että perjantai iltapäivä-ilta olisi ollut sorsajahtia ja lauantai jänisjahtia. Ajokoira Lillillä oli kuitenkin juuri tullut juoksut, joten se ei päässyt mukaan reissuun. Perjantaina saalista ei ollut tullutkaan, vaikka Tommilla olikin ollut mahdollisuus saada teeri. Teeri oli ehtinyt kuitenkin livahtaa karkuun, kun oli kuulemma pitänyt kaivaa kameraa esiin. Annoin evästykseksi reissulle ohjeen ottaa tätä blogia varten kuvia. ;)

Lauantaina olivat kuitenkin jatkaneet vielä sorsajahtia ja sentään yksi pudotuskin oli tullut. Vilppu ei ollut nähnyt pudotusta, mutta Tommi oli lähettänyt sen kuitenkin etsimään sorsaa ja löytyihän se. Vilppu oli hetken mietiskellyt asiaa, mutta oli lopulta kuitenkin ottanut linnun reippaasti kantoon, vaikkakin vähän huonoon otteeseen siivestä roikuttaen. No, tästä se lähtee ja tämä oli ensimmäinen kohtaaminen lämpimän riistan kanssa kuitenkin. Kuvassa näkyvät myös metsästyksen kannalta epäolennaiset Vilpun uudet valjaat... ;)

Me ollaan Vilpun kanssa käyty maanantaisin rallytokokurssilla, ja edistytty todella hyvin. Vilppu on selvästi vähän rauhoittunut koulutustilanteissa, ja pystyy jo keskittymään suurimman osan tunnin pituisesta koulutuksesta täysin minuun. Edelliskerralla otin mukaan oikein supernamit eli keitettyä peuran sydäntä. Sillä kerralla tehtiin seuraamista ja käännöksiä. Kyltteinä oli siis sellaisia, joissa piti kävellä ensin kyltin eteen oikeaan suorituspaikkaan, ja sitten tehdä käännös seurauttaen joko oikealle, vasemmalle tai kokonaan ympäri. Vilppu pysyi kontaktissa paitsi varsinaisten liikkeiden ajan, myös silloin, kun odotettiin vuoroamme. Liekö supernamit tehneet tehtävänsä, mutta koko seuraavan viikon Vilppu tarjoili seuraamista ihan peruslenkeilläkin. Tuntui siis tajunneen, mistä siinä on kyse. Tää on kyllä arjenkin sujumisen kannalta huippujuttu, kun ihmisten ja koirien ohitukset sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin. Tällä viikolla rallytokossa tehtiin mm. perusasentoon istumista muutamien askelten välein (1 askel, perusasento; 2 askelta, perusasento; 3 askelta; perusasento) sekä spiraalia muovitötteröiden ympäri seurauttaen. Lisäksi aloiteltiin eteen istumisen harjoittelua. Se olikin Vilpulle vähän vaikeampi homma, kun on sisäistänyt jo niin hyvin tuon perusasennon paikan. Otin tätä varten uuden käskyn "edessä" ja saimme ohjeeksi harjoitella liikettä seinän vieressä niin että Vilpulla ei ole mahdollisuutta istua vinoon.

Nomessa ollaan viime aikoina tehty tosi vähän, koska Vilppu tuntui kuumenevan dameista jo muutenkin. Eilen lähdettiin kuitenkin siipidamien kanssa lähimetsään harjoittelemaan ja tehtiin ihan perusnoutoja plus pari helppoa hakutehtävää dameilla. Huomasin, että kun muutan äänensävyn käskeväksi heti kun Vilppu on menossa damin kanssa ohi, ja palautan iloisen äänen heti kun se reagoi kääntymällä takaisinpäin, sain damin aika hyvin itselleni. Jospa tämä palautukseen liittyvä haaste nyt lähtisi näillä keinoin. Mun pitää ilmeisesti vaan uskaltaa käskeä tuota koiraa, vaikka olkoonkin pentu niin sillä on sitä luonnetta...Parasta oli kuitenkin se, että käskevä ääni tuntui tehoavan nyt poitsuun tosi hyvin.

Vilpun kehityksestä sen verran että 14 kilon rajapyykki on ylitetty, ja tollerien yhteislenkillä viime viikolla oli jo vaikeuksia erottaa "pienintä" joukosta. Vilpun pitkä häntä sen sijaan ei ole lyhentynyt suhteessa muuhun kroppaan, ja lisäksi poju pitää sitä valppaana ollessaan liikaa kiertyneenä, niin että hännänpää koskee hännänjuurta. Varmaan tuosta tulee meille miinuksia sitten kun lähdetään joskus näyttelyihin, mutta tämä pikkuasia ei kyllä meitä harmita kun muuten koiruus on niin mahtava pakkaus! Alla Vilpun syyslook, vihreä valopanta ja Hurtan sadetakki. Ainakin näymme kauas tuolla sateessa ja pimeydessä! :)

Syksyisiä puuhia

Syksy on alkanut toden teolla, ja nyt sitä vasta pääsee nauttimaan näistä koiranomistajan elämän epämiellyttävämmistä asioista, kun ulkoa tulee mukana kaikenlaista roskaa ja kuraa sisälle. Nyt sitä toden teolla ollaan alettu miettiä, että kodinhoitohuone olis kiva...Oon lykännyt sadetakin ostoa Vilpulle, kun oon ajatellut että kasvaa kuitenkin ulos siitä ennen pitkää, mutta nyt taitaa olla paras hankkia joku takki, kun päivittäin tuntuu vettä tulevan. 

Ennen näitä sadekelejä päästiin kuitenkin nauttimaan muutama viikko sitten mukavasta metsäretkestä Birgitan polulla Lempäälässä. Mukana olivat myös vanhempani. Kävelimme muutaman tunnin lenkin ja välissä kävimme syömässä eväitä nuotipaikalla lammen rannalla. Siellä Vilppu pääsi tutustumaan myös lapinkoira Neliin, joka oli perheineen myös ulkoilemassa. Ilta huilattiinkin melko rauhassa kotona, kun Vilppu oli niin väsynyt päivän touhuista. Retkellä näimme myös kyykäärmeen, joka oli tullut lämmittelemään aurinkoon. Onneksi Vilppu oli kaukana käärmeestä ja vältyttiin vaaratilanteelta. Olin ottanut varmuuden vuoksi kyypakkauksenkin mukaan, mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Vilppu elementissään. Omenat ovat suurta herkkua, etenkin ne kaikkein mädimmät joita lenkillä löytyy maasta.

Ulkoilun lisäksi ollaan ehditty vielä koulutuksiinkin. Nuuskujen PETO-kurssi loppui tällä viikolla. Vika kerta meni meiltä aivan täysin penkin alle. Vilppu oli ollut edellisen viikonlopun Urjalassa vanhemmillani hoidossa ja oli maanantana vielä siitä vähän väsähtänyt. Sunnuntai-iltana meille vielä tuli hoitokoira Nelli, josta kerron lisää alempana. Vilpun maanantaipäivä meni siis todennäköisesti toista koiraa ihmetellessä, eikä malttanut nukkua, kuten normaalisti. Lisäksi en ehtinyt lenkittää koiruutta töistä tulon jälkeen.

Töistä tultuani pakkasin Vilpun nopeasti autoon ja ajoimme ensin Lielahteen Koirakoutsin rallytokokurssin aloituskerralle. Siellä oli halli täynnä koirakkoja, kun pentukurssi oli alkanut samaan aikaan toisella puolella hallia. Kestikin tovin, että sain Vilpun ylipäätään keskittymään itseeni. Mutta onneksi ekalla kerralla tehtiin vaan perusjuttuja, kuten perusasentoa ja istumista lähinnä. Jouduimme myös lähtemään hiukan aiemmin, jotta ehtisimme sinne Nuuskujen PETO-kurssin vikalle kerralle, joka järjestettiin Niihaman maastossa. Siellä Vilppu alkoi heti vetämään hihnassa ja tekemään kaikkea muuta paitsi keskittymään. Kun eka harjoitus vielä oli luoksetulo muiden koirien läsnäollessa, Vilppu malttoi kyllä odottaa että marssin kymmenen metrin päähän, mutta kun pillitin sitä, se koki sen lupana lähteä haistelemaan muita koiria, eikä meinannut millään tulla luokseni. Harjoitus otettiin uusiksi kaksi kertaa niin että sain Vilpun lopulta tulemaan luokseni.

Tämän lisäksi oli tarkoitus tehdä markkeeraustehtävä damilla ja riistalla. Sanoin heti kouluttajalle, että Vilpulle ei ainakaan heitetä mitään markkeerauksia, vaan korkeintaan käyn viemässä damin rauhallisesti. Vilppu lähti kuitenkin daminkin kanssa touhuamaan omiaan. Tehtävä tehtiin uusiksi liinassa ja sain lopulta damin itselleni, mutta tässä kohtaa luovutin ja totesin ohjaajalle, että me harjoitellaan loppuaika rauhoittumista. Harmitti tosi paljon, kun olisi pitänyt varmaan jättää damihommatkin kokonaan väliin Vilpun viretilan takia. Mutta joskus on tällaisia päiviä. PETO-testiin meillä kyllä ei ole asiaa ennen kuin saadaan vähän harjoiteltua, että kenelle se dami pitikään tuoda...

Tämän viikon meillä on tosiaan ollut hoidossa toinen tolleri, vanharouva Nelli, jolla on iso rooli siinä että ylipäätään päädyimme tollerin hankkimiseen. Ihmettelimme kylläkin Tommin kanssa, että tämänkö yksilön perusteella me tosiaan rotuun päädyimme, Nelli kun on ikänsä puolesta jo hyvin rauhallinen ja helppo tapaus. Erityisesti lenkillä huomaa, miten se talutushihna voi tosiaan olla pelkkä "turvavyö"... Vilpun kanssa on vielä tekemistä, kun se kulkee 90% lenkistä nenä maassa ja harhautuu välillä omille poluilleen. Pääosin vetäminen on saatu lenkeillä kuriin, mutta Vilppu ei vielä oikein osaa seurata lenkittäjää niin että hihna ei välillä kiristyisi kun se hoksaa tienpenkalta jokun hajun (tai bongaa omenan). Itse en haluaisi mennä siihenkään, että koiran pitäisi lenkillä ollessa seurata ihan vierelläni, vaan minulle riittäisi se, että Vilppu osaisi pysytellä mukana hihnan kiristymättä, kulkee se sitten vieressä tai edelläni. Viime viikolla hankitut valjaat ovat kyllä auttaneet nekin hihnakäytökseen, jotenkin ilmeisesti valjaissa hihnan kiristyminen tuntuu erilaiselta, ja Vilppu osaa jarruttaa hihnan kiristyessä.

Tässä kaverusten yhteispotretti. Nelli on kyllä suurimmaksi osaksi aikaa pysytellyt omissa oloissaan keittiön pöydän alla ja komentanut Vilppua mitä kummallisimmin äänin, jos se on mennyt liian lähelle katsomaan. Vilpulle tämä on ollut tosi hyvää harjoitusta, ja vaikka sen on tehnyt mieli mennä härnäämään toista, on se kuitenkin hyvin ymmärtänyt myös Nellin komentamisen. Suurempia konflikteja ei siis ole tullut.

Vilpulla oli kasvussa jokin tasainen vaihe muutaman viikon ajan, mutta nyt se on taas jatkanut kasvua ja painaa jo lähes 14 kg. Viime viikonloppuna tuli 6 kk ikää täyteen! Tänään Vilpulla onkin tiedossa jännittävää tekemistä, sillä se lähtee Tommin kanssa Kalvolaan metsästysviikonloppuun. Tänään siellä on tarkoitus olla sorsastusta ja huomenna jänisjahtia. Vilppu lähinnä hengailee mukana, harjoittelee passissa oloa ja totuttelee asioihin. Raportoin reissusta sitten ensi postauksessa!