Metsästystä ja taipparitreenejä

Täytyy heti kärkeen todeta, että valitettavasti taipumuskoe jäi tältäkin vuodelta suorittamatta: Kangasalan taipparit peruuntuivat hautajaisten takia ja ilmoittauduimme Pomarkussa järjestettäviin kokeisiin. Niihin emme kuitenkaan mahtuneet mukaan ja käytännössä seuraava mahdollisuus on kokeilla vasta ensi vuonna. Harmi sikäli, että kaikki osa-alueet oli saatu lopultakin melko hyvin toimimaan. Jopa pitkään kanittanut pupuosuus (heh heh) oli saatu kohtalaisen varmaksi. Noh, toukokuussa sitten ja voihan se olla, ettei kaikki olisi mennyt kuitenkaan putkeen koetilanteessa.

Olemme kuitenkin treenanneet nomea riistalla tai dameilla edelleen melko säännöllisesti, vaikka taipparit jäivätkin väliin. Viime blogipäivityksen jälkeen olemme käyneet myös kerran sorsametsällä ja kaksi kertaa jänismetsällä. Vilppu teki kaksi onnistunutta vesinoutoa samalla kosteikolla kuin viimeksi. Toinen sorsista tippui pieneen saarekkeeseen ja sitä Vilppu ei meinannut osata tuoda. Mutta kun lähdimme seurueen kanssa näköetäisyyden ulkopuolelle, niin Vilppu juoksi parin minuutin päästä sorsasuussa luoksemme. Ilmeisesti uusi tilanne vain aiheutti epävarmuutta, kun olisi pitänyt lähteä sorsa suussa maalta uudestaan uimaan. Jänismetsällä Vilppua on hyödynnetty "ylösajamisessa" sekä passikaverina harjoitellen samalla malttia. Vilpusta oli myös hyötyä yhden ammutun rusakon etsimisessä, joka ehti hävitä muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. Tottelevaisuus ja maltti ovat parantuneet melko paljon ja esimerkiksi viime reissulla V ei lähtenyt 100 metrin päästä kirmanneen peuran perään. Vielä on hieman kysymysmerkki, kuinka käy jos jänis tulee joskus meidän passiin :)

Vilppu on käynyt Elinan kanssa toko-treeneissä lähes joka viikko ja heidän on tarkoitus mennä kisoihinkin vielä tämän vuoden puolella. Muita lajeja ei olla nyt viime aikoina harrastettu.

Päivitys pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä on kulunut sen verran aikaa, että Vilpun toinenkin ohjaaja päätti alkaa ylläpitämään tätä blogia. Tekstin määrä todennäköisesti pienenee ja laatu huononee :) Ei päivitetä yhteen julkaisuun kuitenkaan koko vuoden tapahtumia, mutta kerrotaan tiivistetysti pääkohdat ja nykytilanne.

Taipparit ovat vieläkin läpäisemättä, mutta ne ovat edelleen tavoitteena ja olemme treenanneet melko säännöllisesti ainakin kerran viikossa. Talvella tosin pidimme muutaman kuukauden taukoa. Nyt taippareiden kaikki osa-alueet periaatteessa sujuvat hyvänä päivänä, mutta välillä ilmenee edelleen yllättäviä ongelmia. Motivaatiota ja keskittymistä on koitettu parantaa tekemällä enemmän malttiharjoituksia ja vähentää varsinaisia treenejä riistalla. Strategia näyttää toimineen ainakin toistaiseksi ja syyskuussa tarkoitus on mennä kokeilemaan taippareita ellei tule dramaattisesti takapakkia sitä ennen.

Vilppu pääsi elokuussa 2015 myös ensimmäistä kertaa virallisesti mukaan sorsastukseen. Aikaisemmin Vilppu on ollut mukana jänispassissa, mutta noutohommia on vältetty taippareiden läpäisyä odotellessa (jotta ei innostuisi liikaa). Nyt kuitenkin päätettiin antaa koiran noutaa ja saaliin todennäköisyyttä lisäsi metsästyspaikkana ollut kaverin rakentama/ylläpitämä kosteikko, jossa sorsat viihtyvät. Kun saavuimme kosteikolle sorsastuksen aloituspäivänä Vilppu jätettiin odottamaan n. 10 metrin päähän vedestä. 60-70 linnun sorsan parvesta ammuttiin kolme kappaletta, joista Vilppi nouti vedestä kaksi. Koira odotti kiltisti istuen eikä häiriintynyt ampumisesta. Ensimmäisen session jälkeen Vilppu oli myös etsimässä haavakkoa läheisen järven rannalta (joka lopulta löytyikin) sekä kyyhkyspassissa ja illalla vielä iltalennolla. Päivän jälkeen sekä koiraa että ohjaajaa väsytti.

Kuva: Mikko Alhainen,
Suomen Riistakeskus Kotiseutukosteikko Life

Nomen ja metsästyksen lisäksi Vilpulla on harrastettu Elinan ohjaamana edelleen tokoa sekä aloitettu uutena harrastuksena myös agility. Tokosta Vilppu onnistui saavuttamaan kesäkuussa ensimmäisen ALO1-tuloksen. Vilppu tykkää agilitystä, mutta sitä harrastetaan ilman sen kummempia tavoitteita.