torstai 29. elokuuta 2013

Nouto- ja riistatreenit mukavassa seurassa

Eilen aloitimme nouto- ja riistatreenit yhdessä Maijun ja tollerinsa Tildan kanssa, jotka olemme tavanneet mm. Nuuskujen taipparikurssilla ja Tampereen seudun tollereiden yhteislenkeillä. Säännöllinen treenaaminen porukassa tiettynä aikana viikossa on ainakin meille sopivampi keino edetä ja kehittyä, kuin että touhuaisimme vaan keskenämme. Samalla tulee häiriötilannetta toisesta koirasta ja vieraammasta ihmisestä. Kiva siis, että saatiin treeniseuraa!

Itse treenitkin menivät hyvin. Päätin kokeilla Vilpun kanssa samantyylistä harjoitusta variksella, kuin olemme lenkeillä viime aikoina tehneet, eli vedin sillä lyhyen jäljen metsään ja jätin variksen jäljen päähän (paikkaan, josta näköyhteyttä ei ollut lähetyspaikalle), palasin Vilpun luo ja päästin sen etsi- käskyllä hakemaan varista. Vilppu kyllä kävi vähän kierroksilla, mutta en puuttunut tähän, kun tavoitteena on nyt lisätä intoa riistajuttuihin. Variksen siivet oli myös vielä yhteen teipattuna, koska päätin, että teippi saa olla nyt niin kauan siivissä, että saan Vilpun luotettavasti ja nopeasti ottamaan riistan ylös sen kummempia haistelematta tai miettimättä. Vilppu ottikin variksen ilmeisesti heti kantoon sen löydettyään, koska se painatteli varis suussa nopeasti takaisin ja otekin oli melko hyvä verrattuna siihen, mitä se on vielä keväällä ollut. Mikä tärkeintä, riistan ylösotto on nopeutunut sekin, ja palautus tulee minulle hienosti. Nyt vaan lisää treeniä tällä metodilla, niin eiköhän sen teipinkin saa kohta poistaa.

Lisäksi tehtiin viiden damin helppo hakuruutu. Maasto oli sellaista, että Vilppu ei kauheasti mua nähnyt ruudusta, joten pohdin, miten palautukset menisivät. Vilppu oli todella motivoitunut etsimään dameja ja ensimmäisen löydettyään heitti pienen ylimääräisen kierroksen metsässä ennen palautusta, mutta ääntä korottamalla sain kuitenkin palautuksen nätisti. Kolme muuta damia tulivat suoraan hienosti mulle, ja viimeistä en lähettänytkään enää hakemaan ettei into kärsisi. Kivat treenit ja kivaa seuraa, ensi viikolla uudestaan! Sitä ennen menen itse jälleen kerryttämään lisää oppia Tollerinomesta talkoolaisena.



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tokokurssin aloitus

Kyllä se syksyn alku aina saa jonkun ihme harrastuskipinän ja innon aikaiseksi! Meillä alkoi siis maanantaina tokokurssi, ja se herätti toiveita siitä, että tokon alokasluokan korkkaaminen ei välttämättä ole kaukana. Paras juttu oli silti se, että Vilppu suhtautui uuteen paikkaan ja uusiin koiriin melko rauhallisesti. Olin ennakoinut vähän haasteellista tilannetta ja päätynyt "väsytystekniikkaan", joten lenkkeilimme n. viiden kilometrin matkan Ruskoon kotoa asti, ja Vilppu sai purkaa suurimmat energiansa. Ennen treenien alkua Vilppu oli aika rauhallinen eikä juurikaan äännellyt, ja treenien alussakin sain sen melkein heti hyvään kontaktiin. Harjoitusten välillä Vilppu jopa pari kertaa meni oma-aloitteisesti maahan, kun mitään muuta ei tapahtunut. Vielä keväällä oman keskittymiseni piti olla jatkuvasti 100 % Vilpussa tai muuten se alkoi touhuta omiaan, eikä olisi ollut puhettakaan itsenäisesti rauhoittumisesta tuollaisessa tilanteessa. Sen sijaan nyt Vilppu jaksoi jopa odotella perusasennossa rauhassa, kun juttelin parini kanssa. Myös kieltosana tuntui toimivan, jos keskittyminen meinasi herpaantua, eli selvästi Vilppu oli aika hyvin kuulolla koko treenien ajan.

Teimme pareina harjoituksia, joissa seisoimme koirakkoina vastakkain, ja tuijotimme paria oman koiran sijaan. Parin tehtävänä oli kertoa, milloin koira ottaa kontaktia, ja silloin koiraa piti palkata. Hyvä harjoitus! Pitää alkaa vaan pudottelemaan apuja seuraamisestakin pois, koska Vilppu osaa pitää kontaktia jo aika hyvin. Tämän lisäksi tehtiin perinteistä pujottelua muiden koirakoiden ohi, sekä seuraamista nopeutta vaihdellen. Lopuksi tehtiin myös helppoja paikallaolotreenejä, joista Vilppu suoriutui hyvin. Meillä oli käytössä pidempi hihna, jonka sain lenkiksi olan yli, joten oli helpompi keskittyä tekemiseen. Eilen kävin katselemassa Tamskin iltatokokoetta Lempäälässä ja totesin, että alokasluokasta varmaan saisimme jo suhteellisen hyvät pisteet. Paikkamakuun etäisyyttä ja kestoa pitää treenata lisää, ja päästä kokeilemaan sen sujuvuutta muiden koirien läsnäollessa. Myöskään hyppyä emme ole kovasti vielä harjoitelleet. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että treenaamisesta on tullut kivaa, kun huomion ei tarvitse koko ajan olla koiran perushallinnassa, joten eiköhän me vielä kisaamaan päästä!

lauantai 17. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...

Toivottavasti joku vielä käy välillä kurkkaamassa blogia, sen verran vähiin on päivitykset jääneet. Syytän tällä kertaa työkiireitä, sillä oman väitöskirjaprosessini loppukiri sattui osumaan kesä-heinäkuulle eikä vasta syksyyn, kuten olin alunperin ajatellut. Siksi kesä on mennyt mun osalta paljolti koneen ääressä istuen, mutta onneksi heinäkuun lopussa väikkäri lähti esitarkastukseen ja olen ehtinyt myös vähän lomailla. Vilpun kanssa touhuilu on myös tuonut kivaa vaihtelua ja rentoutusta puurtamiseen.

Retki Pirunkurulle

Olemme kesän aikana käyneet mm. muutaman päivän reissulla kesäisessä Lapissa, Ylläksellä. Siellä teimme päiväretkiä tunturiin, ja Vilppu sai liikkua sydämensä kyllyydestä. Suurimman osan aikaa lenkeillä se olikin hihnasta vapaana ja pysyi tosi hienosti meidän lähellä, välittömästi kiinni otettavissa, niinkuin pitääkin. Muutenkin kesän aikana ollaan huomattu, että Vilpun perustottelevaisuus on kehittynyt paljon. Ollaan edistytty luoksetuloasioissa, vapaana vierellä kulkemisessa ja asioista luopumisessa (esim. kaiken maailman kepeistä ja karahkoista, joita pitäisi aina päästä pureskelemaan...). Vilppu pysyy myös jo omalla terassilla ja vanhempieni terassilla Urjalassa käskystä, eikä karkaile omille teilleen. Kiva, kun koiraan voi luottaa! Pahimmat häiriöt ovat edelleen toiset koirat, ja kesän aikana ei olla hirveästi oltu muiden koirien kanssa tekemisissä, joten saa nähdä mitä syksy tuo sen suhteen tullessaan.

Laivakoira!

Treenirintamalla ollaan edistytty noutojutuissa sen verran, että hakuruutua on tehty dameilla ja Vilppu löytää yleensä damit hyvin ja tuo ne myös minulle suoraviivaisesti. Joskus sentään keskittyminen herpaantuu, jos metsästä löytyy muita hajuja, mutta ollaan yritetty tehdä helppoja juttuja vielä tässä vaiheessa. Ihan viime aikoina ollaan keskitytty enemmän riistaan, koska varis ei edelleenkään ole Vilpun lempiasia ja ylösotot eivät ole sujuneet ihan toivotusti, sekä kanto-ote on myös huono (siivestä roikutetaan tms.).

Varisjuttuja ollaan nyt tehty lähes viikoittain. Koska pelkkä noutokäsky on viime aikoina tuntunut paineistavan Vilppua niin että se alkaa esittää sijaistoimintaa eikä suostu ottamaan lintua, niin nyt ollaan keskitytty taas lisäämään Vilpun mielenkiintoa varikseen. Olenkin esittänyt melkoista teatteria Vilpulle. Olen kanniskellut varista ympäriinsä ihastellen sitä kuin aarretta, ja napannut sen maasta Vilpun nenän edestä, jos se ei ole heti ottanut sitä suuhunsa. Selvästi se, että itse olen yli-innostunut variksesta lisää myös Vilpun kiinnostusta siihen. Ollaan myös yritetty vielä parantaa kanto-otetta teippaamalla variksen siivet. Teipatun variksen ylösotto on suoraviivainen, eikä Vilppu jää roikkumaan riistalle. Mielenkiinto paranee myös siitä, kun Vilppu saa itse löytää variksen piilosta metsästä. Ollaan otettu varis lenkille mukaan ja piilotettu se Vilpun huomaamatta vetäen myös pieni jälki variksella metsään. Nenänkäyttö motivoi Vilppua, joten tämä tuntuu toimivan. Näillä keinoilla riista-into on selkeästi lisääntynyt, joten yritämme nyt edetä pienin ja säännöllisin askelin! Kunhan riista-into vielä kasvaa niin Vilppu on todennäköisesti valmis taippareihin, joten tähtäämme aikaiseen ensi kevääseen!

Uimamaisteri

Vilpulle on myös vedetty kesän aikana muutama verijälki, ja ilmoittauduimmepa jo pariin mejä -kokeeseenkin. Toisesta emme vielä tiedä, mutta tollerimejästä paikka jäi saamatta. Täytyy olla nopeampi näissä ilmoittautumisissa ensi kesänä... Sen lisäksi ollaan mietitty ensi kesäksi vesipelastuksen harrastamista, koska Vilppu on aikamoinen vesipeto ja rohkeana poikana mm. hypännyt jo soutuveneestäkin uimaan. Viime viikolla kävinkin tutustumassa lajiin Nuuskujen vepe-kokeessa ja voi olla että pieni vepe-kärpänen puraisi, joten saapa nähdä.

Syksyn alkaessa ilmoitin meidät myös tokoryhmään Koiranpäiviä - koirakouluun, joka on Ruskossa. Tavoitteena häämöttää tokon alokasluokkaan osallistuminen tulevan syksyn aikana. Rallytoko vaihtuu siis ainakin toistaiseksi tokoon. Koirakoutsin muuttaessa kauemmas meistä Ylöjärvelle, ei meidän oikein kannata ajella sinne asti. Olisi epäreilua Vilpulle lähteä treenaamaan hirveällä kiireellä, kun en välttämättä ehtisi töiden jälkeen edes kunnolla lenkittää sitä. Toisaalta olin muutenkin miettinyt vaihtoa tokoon, koska rallytokossa en vaan meinaa mitenkään pysyä nopean koirani tahdissa kun pitäisi samaan aikaan edetä radalla, lukea kylttejä ja pitää koira hallinnassa. Tokon alokasluokan liikkeet Vilppu suurinpiirtein jo osaakin, eli nyt aletaan vaan työstämään niitä valmiiksi ja treenaamaan suuremmissa häiriöissä.

Pari viikkoa sitten meillä oli myös pieni säikähdystilanne, kun Vilppu sai yhden päivän ja yön aikana monta kertaa vinkumis/kipukohtauksia. Niskajäykkyyden takia eläinlääkärissä epäiltiin tollerien autoimmuunisairautta meningiittiä, ja kävimme Aistissa Vantaalla lisätutkimuksissa. Onneksi selkäydinnestenäyte oli puhdas, samoin röntgenkuvat. Todennäköinen syy on siis lihasperäinen venähdys tms. Vilppu kävikin tällä viikolla fyssarilla, joka löysi sekä niskasta, että selästä kireyksiä. Kahden viikon päästä meillä on uusi aika, jotta saadaan ihan kunnolla kaikki hierottua. Positiivista näissä eläinlääkärikeikoissa oli, että Vilppu sai molemmilta eläinlääkäreiltä kommentiksi "onpas kiltti ja rauhallinen tolleri". ;)