Paluu arkeen

Nyt on sitten lomat lomailtu ja eilen palasin taas töihin väitöskirjan ääreen. Vilpullakin alkoi arki, ja jännitettiinkin vähän kuinka se taas sopeutuu pidempiin yksinoloihin, kun lomaillessa oli niin paljon aikaa viettää koiruuden kanssa. Onneksi ainakin nämä maanantai ja tiistai ovat menneet aivan loistavasti. Edes pissoja ei ole noin 7 tunnin yksinolon aikana tehty kumpanakaan päivänä lattialle. Muutenkin sisäsiisteys on meillä jo oikein mallillaan. 

Blogin päivityskin on jäänyt loman aikana aika vähiin, ja valokuvia on tullut otettua niukasti. Ollaan vietetty aika paljon aikaa Urjalassa ja siellä muiden touhujen ohessa ei muista kuvata. Vilppu on käynyt säännöllisesti uimaretkillä, vaikka olemme myös miettineet pitäisikö uimista rajoittaa, kun se tuntuu kuumentavan koiruutta aika paljon. Vilppu siis pitää uimisesta ehkä vähän liikaakin. Viime viikolla Urjalassa heitin Vilpulle lampeen pallon jota se ei sitten oikein saanut suuhunsa otettua ja pallo vain meni kauemmas ja kauemmas vedessä. Minua jo alkoi vähän hirvittää, ja kutsuin koiruuden takaisin, todeten pallon olevan mennyttä kalua. Mutta samassa Vilppu olikin jo takaisin vedessä hakemassa palloa, ja räpiköi pallon lähettyvillä niin kauan että sai siitä otteen ja toi sen rannalle, tietysti suurten kehujen saattelemana. Sitkeyttä meidän kaverista ainakin löytyy!

Syyskauden alkaessa itsellä on perinteisesti syttynyt kova kipinä harrastaa jotakin uutta. Nyt Vilpun ansiosta vaihtoehtoja on paljon, ja olenkin intoa täynnä. Ilmoitin meidät nyt alkajaisiksi Jirka Vierimaan koirien kesäkoulun paikallaolo -intensiivikurssille, joka alkoi tänään. Jännitin kovasti, miten Vilppu suhtautuu treenaamiseen muiden koirien läsnäollessa ja vielä vilkkaassa Kalevan kirkon puistossa. Menimme paikalle puoli tuntia etukäteen ja Vilppu ehtikin mukavasti rauhoittua ennen kurssin alkua. Aluksi muut koirat ja ihmiset kiinnostivat pojua, mutta Jirka otti Vilpun "koekaniinikseen" ja näytti sen kanssa muillekin, mitä piti tehdä. Jirka sai Vilpun hyvään työskentelymoodiin ja sen jälkeen sain olla tosi ylpeä koirastani. Vilppu osasi jo ennen kurssia paikallaolon alkeet sekä istuen että seisten, mutta sain osaamista edistettyä jo tämän yhden kerran aikana mielestäni paljon. Hyvää kurssille osallistumisessa oli myös se, että Vilppu näki että muut koirat eivät ole paikalla leikkimistä varten.

Muuten ollaan treenattu kotona ja lenkkimaastoissa, sekä eilen käytiin myös Hakametsän jäähallilla tokotreeneissä Jennin ja Valan, sekä bordercollien ja sen omistajan kanssa. Vilpulle otettiin mm. luoksepäästävyyttä ja hampaiden katsomista, luoksetulo, sekä perusasennon treenaamista. Sain Jenniltä vinkin houkutella Vilppu seuraamiseen perusasennosta sormen avulla, koska Vilppu tulee perusasentoon jo hienosti sormen liikkeestä. Tätä aletaankin nyt harjoitella lisää.

Nome-puolen jutuissa on tapahtunut myös edistystä. Ollaan nyt harjoiteltu damin luovutusta suoraan käteeni niin että vain lasken damin maahan ja pyydän Vilppua nostamaan sen minulle. Tämän hinkkauksen ansiosta sain eilen täällä kotona sisällä damin perusnoudosta suoraan käteeni kun Tommi piti Vilppua kiinni ja päästi sen hakemaan damia, joka oli pudotettu meidän väliimme jäävälle matkalle. Seuraava vaihe on saada noin hieno nouto onnistumaan ulkona. Metsässä ollaan otettu kerran myös pieni hakutehtävä, jossa piilotin damin helppoon paikkaan hajustettuani ensin hakualueen, ja Vilppu pääsi sitten etsimään sitä. Sekin meni hienosti, nenä tuntui olevan päällä ja ilme oli mahtava, kun dami löytyi.

(( Huonohko kuva hakutehtävästä. Dami on tuo sininen piste tuolla vasemmalla. :))

Muutenkin Vilppu on ollut nyt pari viikkoa oikein kuuliainen, rauhallinen ja oppivainen otus. Mahtava tunne! Sohvaepisodit, joissa Vilppu yrittää haastaa meitä hyppimällä ja haukkumalla, ovat kadonneet kokonaan. En tiedä onko syy se, että keksittiin palkita Vilppua sohvan edessä rauhallisesti makaamisesta. Varmasti vielä tulee niitä haastamiskausia, mutta täytyy nyt nauttia tästä ja kasvattaa vahvaa pohjaa yhteistyöllemme jatkossa!

Koirakavereista ollaan tavattu Nipsua, joka onkin jo melkein aikuisen tollerin näköinen. Eilen oltiin yhdessä metsälenkillä ja uimassa. Ollaan siis vietetty mukavaa koiranomistajan elämää kaikin puolin!

Vilpun paino on nyt noin 10,5 kg ja korkeus 42 cm.

Uusia hampaita!

Vilpulla on nyt meneillään vauhdikas hampaiden vaihtuminen, ja melkein joka aamu on lähtenyt taas yksi hammas uuden tieltä. Ikenet kutiavatkin ilmeisesti kovin, ja purtavaa on annettu jos jonkinlaista siihen vaivaan. Nyt Vilpulle maistuvat paremmin jo kaupan nahkaiset puruluutkin, joista se ei alkuun saanut oikein mitään irti. Ne ovatkin mukavampia jättää Vilpulle, kun lähdetään pois kotoa, koska noiden isompien luiden kanssa on aina se vaara, että Vilppu saa niistä kaluttua isoja palasia. Nyt kun ruokailukerrat ovat vähentyneet kolmeen kertaan päivässä, voisi tietysti kokeilla josko maha kestäisi raakoja pakasteluitakin, kun niitä ei suositella annettavaksi samaan aikaan nappuloiden kanssa. Vilppu otti viime viikolla hurjan kasvuspurtin ja painaa nyt jo kaksinumeroisen luvun (noin 10 kiloa siis). Oikea tollerinturkkikin on alkanut kasvaa jo!

Ollaan vietetty melko paljon aikaa kotosalla, kun ilmatkin ovat olleet niin huonoja. Kotona ja kotipihalla, sekä lähipuistossa on sitten treenattu tokon perusasentoa ja peruskäskyjä, sekä paikallamakuuta/istumista. Myös hihnassakävelyä ollaan nyt harjoiteltu tehostetusti, ja olen muutaman teholenkin ajan palkannut Vilppua kaikista oma-aloitteisista kontakteista, sekä sivulletulosta. Sivulletulon kautta seuraamisen alkeetkin ovat tulleet luonnollisesti mukaan treeneihimme. Innostuin näistä, kun kävin viime viikolla katsomassa koirakoulu Koutsin pentukurssia, jossa oli mukana tosi hienosti edistynyt Vilpun ikäinen labbisneito omistajineen. Vakuutuin niin, että taidetaan mennä sinne Vilpun kanssa kurssille elokuussa. Vaikka eipä se edistyminen tietenkään kurssista ole kiinni vaan ohjaajan aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä soveltaa oppeja kotona...Toisaalta on varmaan näin aloittelevalle koiranohjaajalle hyväksi saada palautetta omasta toiminnasta heti alussa, ja muutenkin varmaan mukava juttu Vilpullekin. 

Olen huomannut että Vilpun viretila vaikuttaa tosi paljon treeneihin; jonain päivänä se malttaa keskittyä paljon paremmin kuin toisina päivinä. Jos on hötkyilypäivä, pitäisi vain malttaa olla vaatimatta liikoja, koska oppimista tapahtuu aina silloin kun molemmilla on kivaa. :)

Nomen puolelta ollaan treenattu perusnoutoa mm. niin että Tommi on ollut avustajana ja vienyt Vilpun kanssa damin puoliväliin matkaa, ja pitänyt sitten Vilppua paikallaan kunnes minä olen kutsunut sitä luokse. Vilppu on nyt alkanut menettää liiallisen kiinnostuksensa damiin, kun olen palkannut sitä damin tuomisesta namilla. Dami on tullut jalkoihini ja sitten Vilppu jää odottamaan palkkaansa. Nyt eilen aloiteltiin vuorostaan damin pito- ja palautustreenit niin että vain laskin damin maahan ja houkuttelin Vilppua ottamaan sen kantoon ja antamaan sitten damin minulle käteen. Vilppu ei tunnu ihan vielä tajuavan harjoituksen ideaa, mutta eiköhän se tästä. Ainakaan sitä damilla leikkimisongelmaa ei enää ole, koska dami ei tosiaan ole enää niin mielenkiintoinen Vilpun mielestä. Saan jopa vähän leikittää sitä damilla, jotta saisin sen tarttumaan siihen. Kasvattaja Anna soitteli alkuviikosta, ja muistutteli meitä näyttämään Vilpulle taas riistaa, joten tehtiin se myös tiistaina. Vilppu kiinnostui variksesta ihan hyvin ja "kantoikin" sitä siivestä vähän matkaa.  Täytyy nyt taas ensi viikolla tehdä riistatreeni, jotta se pysyisi mielessä. 

Valokuvaus on jäänyt kyllä tosi vähiin...pitää siinäkin ryhdistäytyä. Alla kuitenkin muutama kuva Vilpusta ja naapurissa kyläilemässä olleesta Helmi-koirasta, josta Vilppu sai heti kivan leikkikaverin.

Kesäisiä lomapuuhia

Juuri kotiuduimme Urjalasta tänne piha- ja tieremontin keskelle Tampereelle. Vilppu oli lauantaista sunnuntaihin ekaa kertaa yökylässä vanhemmillani ilman meitä, kun olimme kaveripariskunnan häissä Hartolassa. Hienosti oli mennyt, vaikka hiukan oli pitänyt Urjalan väkeäkin testailla, että kuka siellä onkaan pomo. Heti kun olimme lähteneet autolla pihasta, Vilppu oli saanut hepulin ja juossut mm. marjapuskia suojaavat kangasverkot ihan solmuun, sekä napostellut viinimarjanraakileita puskista. Vilpulla on muutenkin nyt meneillään pieni uhmakausi ja testaa meitä päivittäin pari kertaa, yrittää komennella haukkumalla ja murisemalla. Kasvattaja Annan neuvojen mukaisesti ollaan otettu kyllä aika tiukka linja ja yritetty katkaista tuo käytös alkuunsa, vaikka se tämän kovapäisen kaverin kohdalla tarkoittaa sitä että pitää tosissaan näyttää kuka on pomo. Ollaan otettu niskanahasta kiinni ja laitettu kaveri maahan, kunnes pureminen, murina ja haukkuminen loppuvat ja Vilppu alkaa tympääntyä tilanteeseen. Onneksi Vilppu ei tunnu muistelevan yhteenottoja pahalla, vaan on kohta taas häntä heiluen mukana touhuilemassa.

(( Vilppu ja tyttökaveri Nipsu Hervantajärven retkellä mutapainien jälkeen poseeraamassa kameralle))

Viime viikolla Vilppu koki paljon kaikkea uutta. Maanantaina kävimme Nipsun kanssa leikkitreffeillä ja pitkällä lenkillä Hervantajärvelle. Harjoittelimme samalla hihnassa kävelyä toisen koiran seurassa. Ollaan yritetty tietysti nyt myös jättää Vilppu välillä yksin kotiin, jotta ei ihan tottuisi tähän lomarytmiin. Sosiaalistumisessa on ihan selkeästi mennyt se kaikkein avoimin vaihe ohi, koska nyt Vilppu on alkanut suhtautua joihinkin uusiin asioihin hieman enemmän varauksella. Esim. takapihallemme ilmestynyttä maalarimiestä piti vähän haukkua. Ollaan edelleen esitelty sille uusia asioita, kuten tänään viimeksi pyöräkelkkaa ja kävelysauvoja.

Keskiviikkona kävimme veneretkellä Pyhäjärvellä yhdessä veljeni kanssa. Vilpulle hankittiin tietysti omat pelastusliivit, ja niissä kyllä on vielä kasvunvaraa! ;)

(( Innokkaat veneilijät lähdössä matkaan ))

(( Mitään ei tapahdu, joten otanpa pienet tirsat.))

Veneeseen Vilppu suhtautui hienosti, vaikka rannalla josta vene laskettiin vesille, se ei suostunut tekemään pissoja, vaan alkoi lorottaa heti veneen moottorin käynnistyttyä. Onneksi meillä oli sanomalehteä mukana! Haisteltuaan järvi-ilmaa tarpeeksi Vilppu jopa nukahti veneen pohjalle, kai sillä oli sen verran tylsää.

Veneretkeä ennen Vilppu uskaltautui ensimmäisen kerran kunnolla uimaan kun kahlasin itse rannasta vähän pidemmälle veteen. Sen jälkeen Vilppu onkin käynyt hellepäivinä uimassa melkein päivittäin. Tässä alla vähän videota leikkimielisestä vesinoudosta. Lelu ei tosin palautunut ihan sinne mihin piti, vaan Vilppu oli sitä mieltä että oli paras kuskata se pidemmälle rannalle. :)

Kävimme viime viikolla myös treenailemassa Jennin ja Valan, sekä Jennin työkaverin kanssa. Vilppu teki ihan luoksetuloa häiriötilanteessa, sekä peruskäskyjä ja yritettiin sille myös perusnoutoa damilla, mutta ei olisi kannattanut vielä tehdä sitä näin häiriöisessä tilanteessa, koska se ei ihan mennyt nappiin. No, sainpa ainakin vinkkejä Jenniltä. Jenni totesi, että hänen mielestään Vilppu enemmän vaikuttaa siltä, ettei tajua noudon ideaa, kuin että omisi noutoesinettä. Lisää treeniä vaan helpommissa olosuhteissa siis! Jenni neuvoi meille myös tokon perusasentoon alkuvinkkejä, ja sitä olemme nyt alkaneet treenata enemmän. Vilppu osaakin jo liikeradan aika hyvin namin avustuksella.

Vähän on negatiivistakin kerrottavaa, koska viime viikolla huomattiin, että Vilpun toinen silmä rähmii ja punoittaa aika paljon. Pari päivää sitä katseltiin, mutta koska Vilppu oli viikonloppuna menossa hoitoon, päätettiin käyttää se perjantaina eläinlääkärissä varmuuden vuoksi. Vilppu saikin diagnoosiksi lievän silmätulehduksen ja hoidoksi antibioottivoidetta, jota se on antanut tosi kiitettävästi laittaa silmiinsä. Vaivakin on jo paranemaan päin.

Lisäksi vielä mainittakoon että kehitystä on tapahtunut; poju painaa jo 8,7 kg ja alhaalta edestä on lähtenyt kaksi maitohammasta!