lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevättä rinnassa

Vilppu on jo kaksivuotias nuorukainen ja pikku hiljaa meistä on alkanut tuntua, että "pahin on ohi" ja meillä on hyvin arjessa toimiva potentiaalinen harrastuskoira, jonka kanssa saa alkaa kunnolla treenata ja touhuta. Vilpun perusluonne on toki aina ollut ystävällinen ja nopeasti oppiva, mutta haasteita on ollut todella paljon perushallinnassa ja rauhoittumisessa. Edelleen toki töitä on tehtävänä, ja koiruus kuumenee herkästi muista koirista ja uusista tilanteista, mutta koko ajan ollaan menossa parempaan päin. Alla poseerauskuva Vilpusta synttäripäivän metsäretkeltä.


Harrastuspuolella olemme Vilpun kanssa käyneet talven ajan ahkerasti Tamskin kilpailuvalmiiden tokoryhmässä sunnuntaisin. Olemme mielestäni lähes valmiita kokeisiin. Saa nähdä koska uskaltaudun ilmoittautumaan, vai menemmekö sittenkin vasta syksyllä kun nouto/taippariharjoittelut ovat ohi. Kevätkesän ja kesän olemme aikeissa panostaa siihen, että Vilppu läpäisisi kesän aikana taipparit. Ilmoittauduimme myös Pirkan Nuuskujen taipparikurssille kertauksen vuoksi ja häiriötilanteiden harjoittelun kannalta. Viime viikolla olikin kurssin aloituskerta, jossa Vilppu yllätti meidät pystymällä rauhoittumaan kuitenkin melko hyvin noin 40 muusta koirasta huolimatta. Alla kuva kurssin perusharjoitteista aurinkoiselta pellolta.


Olemme myös noutojutuissa vaihtaneet Vilpun treenikaveria eli ohjaajaa ja Tommi on nyt kuskin paikalla. Kokeilimme tätä järjestelyä vuoden alussa, ja se tuntui heti toimivalta. Tommilla on vielä enemmän vaadittavaa rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä, sekä vähemmän panikointia ja jännittämistä, joten Vilppu pystyy hänen kanssaan huomattavasti paremmin keskittymään suorituksiin. Itse olen ottanut apuohjaajan roolin ja tämä on toiminut tosi hyvin. 

Kuluvalla viikolla astuimme todella ison harppauksen noutoharjoittelussa eteenpäin, kun kävimme pitkästä aikaa kasvattajien luona Valkeakoskella. Vilpulla on ollut ongelmia riistan palautuksessa hakuruudusta, vaikka muuten riistaintoa ollaankin saatu lisättyä talven aikana. Kasvattajat Anna ja Ville keksivät ehdottaa Vilpun palkkaamista pallolla, kun se tuo riistan ohjaajan läheisyyteen. Eli kun koira on tarpeeksi lähellä riistan kanssa, pallo lentää. Olemme tähän asti palkanneet lähinnä nameilla. 
Tänään treenattiin uusin opein hakuruutua keskenämme, ja vaikka Vilppu ensimmäisellä variksella hiukan epäröi, saimme suhteellisen helposti sen keksimään että tuomalla riistan, pallo lentää. Myöskään pallon palautuminen meille ei ole ongelma, koska ilmeisesti se pallon heittäminen on sinänsä jo se paras palkka. Muut 5 varista tulivat hakuruudusta todella nopeasti ja ylösotot olivat spontaaneja. Toinen ongelma on edelleen huonohko eli pinnallinen kanto-ote riistasta, mutta näyttää siltä, että mitä kiireempi Vilpulla on takaisin ohjaajan (ja pallon) luo, sitä vähemmän aikaa sillä on miettiä mistä linnusta ottaa kiinni. Tilasimme myös nettikaupasta "jättidameja", joilla on tarkoitus harjoitella suun avaamista kunnolla ja oikeaa nouto-otetta jatkossa. Ylipäätään koko noutohommat alkaa nyt tuntua tosi hauskalta jutulta, ja selvästi asiaa parantaa se, että kaikilla on kivaa, niin koiralla kuin meillä omistajillakin!

Toukokuussa Vilppu on menossa virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin, joten sitten on raportoitavaa myös terveystilanteesta. Kivaa ja aurinkoista kevättä kaikille blogin lukijoille!