keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Jahtikausi paketissa

Jahtikausi on taas tältä erää paketissa ja pikku hiljaa siirrytään enemmän treenimoodiin ja muihin aktiviteetteihin. Tässä kohdassa on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto päättyneestä kaudesta ja viimeaikaisista kuulumisista.

Vilppu pääsi sorsa-/kyyhkysmetsälle noin kolme-neljä kertaa. Sorsien osalta saalis jäi tänä vuonna olemattomaksi eli puhtaaksi nollaksi. Yksi kyyhky kuitenkin ammuttiin, jonka Vilppu pääsi noutamaan. Uusi lintulaji aiheutti aluksi hieman ihmetystä, mutta hetken nuuhkittuaan Vilppu otti sen kantoon ja toi ohjaajalle. Ampumatilanteita sorsa-/kyyhkysmetsällä tuli muutamia, mutta ei tullut tiputuksia, joten harjoiteltiin lähinnä malttia tositilanteissa ja se sujui hyvin. Myös veneessä oleminen oli rauhallisempaa kuin aikaisemmin.

Sorsastuksen aloitus Tarpianjoella 20.8.2016

Vilppu pääsi mukaan peurajahtiin useammankin kerran: Yleensä lähinnä passikaveriksi ajojahdeissa sekä olemaan valmiudessa haavakoiden varalta. Kerran tai pari Vilppu oli myös ajossa mukana (luonnollisesti kytkettynä). Passissa oleminen toimi hyvänä malttitreeninä, kun ympäriltä kuului ajon ääniä ja välillä laukauksia. Pääasiassa passityöskentely oli hyvää ja rahallista, mutta välillä laukaukset aiheuttivat pientä piippaamista. Kerran peurat tulivat niin läheltä (n. 10m), että Vilpun maltti ei riittänyt vaan hihna kiristyi ja kierrokset nousivat tappiin. Ehkä suurimpana saavutuksena oli peurapukki, joka saatiin ajojahdista Vilpun ollessa passissa mukana. Siinä tilanteesssa koiralla ei taas ollut vaikeuksia säilyttää malttia, vaikka matkaa oli metsästä rymistävään peuraan oli vain noin 50 metriä. Vilppu pääsi myös harjoittelemaan pukilla jäljestystä reilun sadan metrin verran.

Pari kertaa ehdittiin myös jänisjahtiin, jossa Vilppua käytettiin ylös ajamiseen ajokoiran/miesajon tukena. Mahdollisesti ainakin yksi kettu saatiin tämän "pöläyttelyn" tuloksena. Vilppu oli jänisjahdissa myös passikaverina. Passissa harjoiteltiin malttia varsinkin ilman hihnaa. Yksi rusakko saatiin, niin että Vilppu oli passissa kytkemättä. Ensimmäisen paukun koira malttoi hyvin olla paikallaan, mutta toisen laukauksen jälkeen maltti ei enää riittänyt vaan Vilppu säntäsi rusakon luokse. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vahvistaa käskyä ennen kuin laski aseen toisen laukauksen jälkeen. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että koiran maltti riitti odottamaan edes toiseen laukaukseen, vaikka rusakko houkuttavasti kohti pitkin peltoa. Kesällä ajattelin treenata "paukunkestävyyttä" paremmaksi oman kiekonheittimen (+myöhemmin variksien) avulla.


Vasemmalla pukin kaadolla ja oikealla Vilppu jänismetsällä löytämänsä "aarteen" kanssa

Myös kosteikkoprojekti on nytkähtänyt oleellisesti eteenpäin: Helmikuussa kulpalla oli kaivuri reilun päivän verran töissä, jossa ruoppasi ja kaivoi kosteikon muotoonsa. Lämpimillä ilmoilla vedenpinta nousikin jo mukavasti, vaikka mitään patosysteemiä ei olla vielä rakennettu. Seuraava vaihe on etsiä sopiva ruokinta-automaatti ja aloittaa ruokinta heti keväällä. Lisäksi tarkoitus on ostaa muutama sorsakaave ja toivottavasti jo ensi kesänä sorsat löytävät tämän uuden keitaan.


Koisteikko kaivuutöiden jälkeen

Metsästyksen lisäksi Vilpulla on harrastettu viimeisen puolen vuoden aikana rally-tokoa sekä treenattu hajutunnistusta. Jälkimmäisestä onkin tullut mieleinen aktiviteetti, joka on helppo ja nopea toteuttaa myös sisätiloissa. Lapsiperheen arki on luonnollisesti vienyt aikaa koiraharrastuksilta, mutta välillä tuntuu, että se on vaikuttanut positiivisestikin Vilpun treenisuorituksiin (kun huomiota ei tulekaan enää niin paljon ja keskitetysti hänelle). Toisaalta on myös hyvä, että koira on "pakottanut" ulkoilemaan ja lenkkeilemään säännöllisesti. Vilppu on jo aika hyvin tottunut pieneen lapseen ja yhteiselo taaperon kanssa sujuu pääosin mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti