maanantai 28. toukokuuta 2012

Miten opetat koiran hyppäämään sohvalle...

Edelleen suurin haaste Vilpun kanssa, josta neuvotellaan lähes joka ilta, on sohvalle tuleminen tai siis tulematta jättäminen pikemminkin. Vilppu vaatii huomiota meiltä kun istumme sohvalla, ja nostaa tassut sohvan reunalle, josta sitä kielletään, nostetaan tassut alas ja ollaan taas huomioimatta. Tätä seuraa Vilpulta muutama kimeä haukahdus ja murahdus ja koko episodi uusiutuu yleensä niin kauan, että nostamme Vilpun kaikessa hiljaisuudessa häkkiinsä. Yritimme yhtenä iltana myös sellaista taktiikkaa, että poistuimme olohuoneesta työhuoneeseen heti kun Vilppu ei totellut kieltoa. Tämän siis oli tarkoitus olla "laumasta erottaminen" ja siinä mielessä rangaistus, mutta siitä seurasi melko huvittava episodi, jossa palatessamme olohuoneeseen löysimme koiran seisomasta sohvalta oikein tyytyväisenä tutkimasta sipsikipon sisältöä...Vilppu oli ottanut ilmeisesti kovat vauhdit eteisestä ja loikannut sohvalle, kun emme olleet kieltämässä. :D 

Koulutusjutuissa tällä viikolla on vuorossa maahanmeno, joka onkin vaikeampi kuin istuminen. Istuminen on alkanut sujua jo niin monissa tilanteissa, että uskallettiin alkaa harjoittelemaan maahanmenoa. Sitä harjoitellaan niin, että seisovasta asennosta etujalat menisivät ensin maahan ja sitten peppu. Namilla houkutellen Vilppu tuntuisi tajuavan mistä on kyse, mutta vielä menee varmaan muutama päivä ennen kuin käsky yhdistyy tuohon toimintoon. Ollaan harjoiteltu myös namihakua nurmikolla ja sisällä matolla. Riistatreenijuttuja saatte vielä odottaa, koska meillä oli aika vauhdikas viikonloppu ja variksen sulatus unohtui. Nyt olen kuitenkin huomannut, että Vilppu tuo mielellään mulle tavaroita, esimerkiksi uuden "lelunsa" tyhjän muovisen juomapullon kanssa tulee mielellään melkein syliin asti näyttämään aarretta. Lupaisi hyvää sen kannalta, että kohta voidaan alkaa harjoitella daminkin kanssa.

Ollaan oltu aika ylpeitä Vilpusta, kun tietyt koulutetut asiat, kuten ruokakupin odottaminen ja luvan odottaminen ovesta menemiseen sujuvat, vaikka paikalla olisi häiriöitä, kuten toisia koiria tai oltaisiin vieraassa paikassa. Lauantaina saimme kyläilemään Tommin siskon koiransa Ansun kanssa, ja leikit menivät taas hienosti. Vilppu otti myös Ansusta mallia ja rauhoittui pensaan alle lepäilemään leikkien päätteeksi.


Kuvan copyright: Tiina Närvänen

Sunnuntaina tehtiin vähän pidempi automatka Urjalaan ja kyläiltiin vanhempieni luona, sekä myös Tommin isän ja siskon luona. Vilppu oli suvereenisti kummassakin paikassa heti kuin kotonaan ja tutustui paikkoihin oma-aloitteisesti... Saisi kyllä olla useampi silmäpari meillä omistajilla, kun vahtii ettei Vilppu ehdi mihinkään vaaralliseen paikkaan. Tommin isän luona on Ansun lisäksi toinenkin koira, Lilli, joka on lähes 2-vuotias ajokoira. Lilli on leikkisä koira, joka suhtautui Vilppuun välillä äidillisin, välillä kaverillisin ottein. Onneksi Lilli on myös tosi fiksu koira sen suhteen ettei leikkinyt pennun kanssa liian rajusti. Meistä oli mukavaa että koirat ainakin nyt tulivat toimeen keskenään, että on sitten potentiaalinen hoitopaikka vilpertille tarvittaessa. Ei välttämättä kuitenkaan silloin kun Lillillä tai Ansulla on juoksut. Vilppu leikki nimittäin kovasti jo isoa poikaa siinä suhteessa, mutta se taisi vanhempia tyttöjä lähinnä huvittaa.

Kuvan copyright: Tiina Närvänen

Kuvan copyright: Tiina Närvänen

Painoa kaverilla on nyt noin 5,2 kiloa ja paino onkin kehittynyt mallikkaasti sellaisen käyrän mukaan, jossa painoa seurataan isä Gunnerin aikuispainoon verraten. Taulukko löytyy Salme Mujusen pentukirjasta. Korkeutta ei olla muistettu nyt mitata, mutta sitäkin on varmaan tullut lisää. Possunkorvissa ei enää kauaa nokka tuhise, eikä naudannahkainen herkkutikku kestä muutamaa minuuttia kauempaa Vilpun käsittelyssä. Kohta voisi varmaan yrittää tarjota sille jotakin putkiluitakin kaluttavaksi. Kynsienleikkuuoperaatio on suoritettu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla se on sujunut hienosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti