Kivoja kavereita

Viime päivien aikana Vilppu on saanut tutustua koirakavereihin. Sunnuntaina olimme ensin käymässä kummipoikani Roopen perheen luona, jossa koiran virkaa täyttää länsiylämaanterrieri Lumi. Lumi olisi kovasti halunnut heti leikkiä Vilpun kanssa, vaikka meidän pojua hiukan ujostutti. Ehkä oli myös meiltä pieni moka järjestää nämä ekat koiratreffit oudossa paikassa. Onneksi Vilppu kuitenkin pian rohkaistui ja lähti leikkiin mukaan. Samalla sosiaalistuttiin muuten trampoliinilla pomppiviin lapsiin!

Eilen luonamme pistäytyivät Jenni ja Vala (Siipiveikon Piiput Kuumina). Vala oli tosi kiva leikkitäti Vilpulle. Siltä löytyi huomattavasti kärsivällisyyttä pentua kohtaan ja leikki tosi nätisti Vilpun kanssa. Vilpulle iso punainen koira oli ilmeisesti tutumpi, koska nyt ei ujostuttanut yhtään, etsipä se jopa maitobaaria Valan mahan alta. :D

                                          Copyright Jenni Kukkola

Tänään meille poikkeavat Nipsu -tyttönen omistajineen. Nipsu on myös tolleri, ja ikää on kuukausi Vilppua enemmän, joten voisi kuvitella että leikit menisivät hyvin yksiin. Saapa nähdä! Ollaan Nipsun omistajan Mirjamin kanssa jo kirjoiteltu pitkään meilejä koiramaisista asioista ja jaettu pentuarkea ja juhlaa sähköpostitse, joten on tosi kiva päästä tapaamaan myös oikeasti. Näistä treffeistä sitten ensi kerralla enemmän.

Lupasin viimeksi myös kertoa lauantain retkestämme agilitykisoihin. Kävimme siis Hakametsän hiekkakentällä agilitykisoja katsomassa. Paikalla oli jos jonkinlaista uutta; monenlaisia koiria, ihmisiä, ääniä ja hajuja. Mietimme aluksi, oliko tutustuminen tuollaiseen tapahtumaan vähän liikaa Vilpulle, mutta tosi nopeasti poju selvisi alkujännityksestä. Vilppu sai tavata myös Ninan ja Teron ja haistella vähän paria muuta paikalle sosiaalistumaan tuotua pentua. Muuten yritimme pitää Vilpun huomiota myös meissä (Piltti -purkki on edelleen kova sana tähän...) ja menimme välillä rauhoittumaan kauemmas kentästä olevalle niitylle. Siellä oli myöskin pieni lätäkkö, johon meidän tuleva vesipeto uskaltautuikin heti vähän pulikoimaan...Aito tolleri!

(( Bongaa taustalla olevat sorsat! :))

Koulutuksessa tällä viikolla on edetty pidentämään odotusaikaa ruokakupilla ja ovesta pääsemiseen. Ilmeisesti koiraportista kulkeminen on sinänsä jo palkitsevaa, koska niin helposti luvan odottaminen käy. Istumista on otettu myös ulkona omalla pihalla. Kosketuskeppijutun Vilppu on aika hyvin tajunnut, ja myös häkkiin menoa on otettu naksuttimen kanssa. Hienosti Vilppu jo tarjoaa oma-aloitteisesti kontaktia ja istumista, jos ei keksi miten saisi jonkun kivan jutun itselleen.

Haasteena ovat edelleen punteissa/säärissä roikkuminen ja käsien näykkiminen, lähinnä vain pentuhepuleiden aikana tosin. Nyt Vilppu on alkanut myös laajentaa kotipihalla aluetta, johon uskaltaa itsenäisesti mennä. Naapurin kukkamaa on erityisen mielenkiintoinen ja sieltä ei kutsumalla tule pois. Ei haluttaisi kuitenkaan pilata luoksetulokutsua, vaan yleensä haetaan pois huonoista paikoista, mutta sekin kyllä vaikeutuu koko ajan kun kaveri keksii että nytpä kannattaa juosta karkuun...eli miten muuttua ympäristöä kiinnostavammaksi, siinäpä pulma. Pari päivää Vilppu on nyt ollut aamupäivän yksin kotona rajatulla alueella. Tänään kun tulin kotiin, huomasin että Vilppu oli keksinyt, miten peilikaapin ovi avataan ja pujahtikin minua vastaan kaapista. Onneksi ehdin siirtää juuri eilen kaapin pohjalta kenkälankit ym. mielenkiintoiset korkealle...