torstai 24. toukokuuta 2012

I-ha-nat vieraat ihmiset!

Otsikon mukaisesti olemme huomanneet että Vilpun mielestä parasta maailmassa on mennä tervehtimään uusia ihmisiä. Tämä on varmaan sekä hyvä että huono juttu. Hyvä siksi, että ei ainakaan pelkää eri näköisiä ihmisiä. Huono siksi, että lupa tervehtimiseen pitäisi kyllä tulla ensin meiltä. Tottakai Vilppu on vasta vauva, eikä siltä voikaan odottaa tottelemista kaikissa tilanteissa. Itse pitäisi vaan olla tarkempi ja estää potentiaaliset karkaustilanteet. Eilen tapahtui episodi takapihallamme, jossa en ehtinyt ennakoida ja Vilppu juoksi suoraan tervehtimään naapuriamme tämän pihalle kuulematta pilliä tai luoksetulokutsua. Naapuri tietenkin heti alkoi lällyttämään Vilppua ja silittelemään sitä, eli koiruus sai palkan karkaamisestaan. :/ Tänään harjoiteltiin vastaavassa tilanteessa, kun toinen naapurimme käveli pihan perällä ja olisi halunnut tulla katsomaan Vilppua. Ehdin napata koiruuden syliini ja menimme sillä tavoin moikkaamaan. Pyysin naapuria vielä mukaan harjoitteluun, ja hän odotti Vilpun kanssa pihan perällä huomioimatta koiraa, kun minä menin takaisin terassillemme, hain supernamit ja pillin. Ensimmäisestä luoksetulovihellyksestä Vilppu vain jähmettyi paikalleen katselemaan minua, ja toisesta otti harkitsevan askeleen minua kohti. Kannustettuna kolmas vihellys toimi ja palkaksi tuli jackpotti supernameja. Toivottavasti nyt nämä onnistumiset tuottaisivat tulosta, ettei tarvitsisi  hihnassa pitää aina tuossa omalla pihalla. Naapurikin tuntui ymmärtävän jutun juonen. :) Tollerista usein sanotaan ettei se välttämättä välitä lauman ulkopuolisista ihmisistä, joten saa nähdä jääkö tällainen ominaisuus kasvun myötä Vilpunkin luonteesta pois, vai onko se pysyvää laatua.

Tiistaina meillä olivat kylässä Nipsu -tolleri Mirjamin ja Kallen kanssa. Nipsun ja Vilpun leikit menivät tosi hyvin yksiin, vaikka Nipsu oli jo noin puolet Vilppua isompi ja ikääkin tasan puolet enemmän. Mukavat painit saivat kaverukset aikaiseksi, eikä juurikaan tarvinnut mennä väliin erotuomariksi. Ensi viikolla teemmekin Vilpun kanssa retken puolestaan Hervantaan Nipsun asuinseuduille. Lisää kuvia leikeistä Nipsun blogissa.



Koulutuksessa edetään varmoin askelin. Vilppu on edennyt ruokakupin odottelussa jo niin pitkälle, että peruuttelee itse kun kuppi laskeutuu maahan eikä aina edes tajua ensimmäisestä "vapaa" käskystä, että lupa mennä ottamaan on nyt myönnetty. Ollaan harjoiteltu nyt myös jätä -käskyä kahdella namilla niin, että kun katse siirtyy lattialla olevasta namista pois (yleensä ottaa kontaktia automaattisesti minuun), tulee toinen nami palkaksi toisesta kädestä. Vilpun lempipaikaksi on nyt tullut työhuoneen lipaston alusta, jonne se menee nukkumaan mielellään aina jos huoneen ovi vain on auki. Harmi kyllä, tuo nukkumapaikka taitaa olla kohta liian pieni kasvavalle kaverille. 9-viikkoismitat otetaan lauantaina, joten sitten nähdään kuinka paljon on tullut painoa ja korkeutta tällä viikolla.


Viikonloppuna olisi tarkoitus myös sulattaa pakkasesta varis, joka saatiin kasvattajilta mukaan ja muistuttaa Vilppua vähän riistasta. Eilen se kyllä kantoi minulle nurmikolta harakansulan, jota olisi mielellään mussuttanut kauemmankin, joten en usko että ainakaan mitään hyi -reaktiota tulee varikseen. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti