Lupasin viimeksi pohtia vähän sitä, millaisia kokemuksia minulla on koiramaailmaan ja -harrastukseen tulosta. Ajattelin, että tästä voisi joskus olla hyötyä jollekin, joka pohtii koiran hankintaa. Toisaalta tutkijan ammattini vuoksi tykkään myös analysoida asioita perinpohjaisesti. :) Tässä siis listaa:
1. Rodun valinta. Tässä koirakirjoista ei juuri ollut apua. Paras keino oli tutustua eri rotuisiin koiriin esim. haastattelemalla niiden omistajia. Vaikeutena tässä on tietysti se, jos ei satu tuntemaan paljon koiraihmisiä etukäteen. Huippua on, jos sattuu saamaan tietyn rotuisen koiran vaikka hoitoon joksikin aikaa, kuten meille kävi. ;) Rotujärjestöjen nettisivut olivat myös hyödyllisiä, ja erityisesti Jalostuksen tavoiteohjelmista (JTO) saa yllättävän paljon tietoa roduista. Me tehtiin rotua mietittäessä myös lista ominaisuuksista, joita koirallamme haluaisimme olevan. Sitten pisteytimme näitä asioita tärkeysjärjestykseen, koska täydellistä rotua ja yksilöä ei varmaan ole olemassakaan, vaan joitakin kompromisseja pitää tehdä.
2. Tiedonhankinta. Kun rotu oli valittu, seurasi armoton tiedon metsästäminen rotujärjestön ja harrastajien nettisivujen, blogien, kirjojen ym. kautta. Lukemistani koirakirjoista sitten arvioita ehkä myöhemmin täällä blogissa. Oli jännää huomata, miten aluksi heprealta vaikuttava harrastajien kieli (esim. NOMEn ((noutajien rodunomainen metsästyskoe)) termit, kuten markkeeraus, linja, damit jne.) alkoi pikku hiljaa vaikuttaa ihan ymmärrettävältä. Tässä vaiheessa otin myös ekat yhteydet kasvattajiin rotujärjestön kasvattajalistan kautta ja kävimme tapaamassa muutamaa kasvattajaa. Tiedon karttuessa kriteerit omalle pennulle alkoivat selkiytyä ja rima alkoi nousta sen suhteen, millaisesta yhdistelmästä pentua mietittiin.
3. Tapahtumat. Vaikka mikä tahansa harrastuspiiri on väkisin hiukan sisäänpäinlämpiävä, rohkaisin mieleni ja tuppauduin yksin tai mieheni kanssa erilaisiin tapahtumiin, kuten valmennuspäivään, kimppatreeneihin ja tokokokeisiin sivustaseuraajaksi. Tästä on ollut tosi paljon hyötyä, ja tietoa on karttunut eri tavalla kuin kirjoista lukemalla. Kuka olisi voinut arvata että vielä löydän itseni kiikuttamasta kuolleita variksia metsään intoa puhkuen? Näin kuitenkin on todistettavasti tapahtunut. :) Samalla tapahtumissa käyminen on lievittänyt oman koiran odottamisen tuskaa.
4. Ihmiset. Minulla on onneksi työkaverina koiraekspertti Nina, joka on toiminut kyllä varsinaisena "kummina" tässä koiraharrastuksen aloittamisessa; jakanut tietoa, antanut koiransa lainaan (ja vielä sattumalta pahimmalla syksyn kurakelillä, jotta todella näkee mitä on odotettavissa ;), kantanut koirakirjoja luettavaksi, ja ennen kaikkea jaksanut väsymättä puhua koirajuttuja kanssani kahvi- ja lounastauoilla. :) Olen myös tutustunut Siipiveikon kasvattien omistajiin, kuten jo alkuvaiheessa Jenniin ja myöhemmin muihinkin. On tuntunut hienolta tulla mukaan heidän porukkaansa. Kasvattajat Anna ja Ville ovat myös olleet hyvänä tukena jo tähän asti, ja varmasti jatkossakin.
Katsotaan nyt, miten hyvin tämä valmistautuminen sitten auttaa, kun kotona on se oma pentu, josta pitäisi tehdä kunnon koirakansalainen! Viime päivät on ollut sellainen pikku paniikki että osataanko nyt varmasti, kun tietoa on niin paljon ja monenlaista. Onneksi Tommi yrittää pitää järjen ääntä kuuluvissa, ja jalkoja maassa minunkin puolestani! Ensi kerralla toivottavasti kirjoittelenkin sitten jo Vilpun kotiutumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti