keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kurssilla jos jonkinlaisella + tollerinome

Nopea päivitys Vilpun koirakouluista ja kursseista ilman valokuvia tällä kertaa, kun sattuneesta syystä ei noissa oikein ehdi ottaa kuvia. :)

Viime perjantaina alkoi siis Lielahdessa Koirakoutsin pentukurssi. Meitä on kurssilla kuusi koirakkoa, ja Vilppu todettiin heti esimerkilliseksi oppilaaksi tunnin alussa, kun koirien piti rauhoittua ohjaajien viereen koulutuskentällä. Vilppu makoili kaikessa rauhassa uudessa tilanteessa, ja sain olla ylpeä. Meidät siirrettiinkin sitten kaikista häiriöisimpään paikkaan treenikentällä, eli sen sivusta menevän jalkakäytävän viereen. Ekalla kerralla tehtiin perus kontaktiharjoitusta niin että koira sai namin luovuttuaan siitä (katsekontaktilla), sen lisäksi tehtiin seuraamisen alkeita peruutellen niin että koira sai seuratessaan palkkaa ohjaajan jalkojen välistä matalalta. Lisäksi harjoiteltiin rauhoittumista muiden koirien läsnäollessa. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukavaa, ja muutkin ryhmäläiset tuntuivat olevan aika hyvin omistajiensa hallinnassa, joten ehkä päästään edistymään hyvin kurssin aikana.

Lauantaina lähdin aamuvarhain talkoolaiseksi TolleriNomeen, eli rotujärjestömme vuosittaiseen nome- tapahtumaan Jämsään. Talkoolaisena oli kyllä tosi hauskaa, pääsimme Jennin kanssa seuraamaan ekaa nomekoettamme, ja olimme avoimessa/voittajaluokassa hakuruudun täyttäjinä. Varsinaisia työtehtäviä ei hirveästi ollut ja pääsimmekin aitopaikalta seuraamaan koirien ja ohjaajien työskentelyä. Paitsi, että opin lajista paljon, tuli entistä enemmän sellainen into itsekin päästä harrastamaan sitä Vilpun kanssa. Haastetta lajissa kyllä riittää, koska näennäisesti pienet jutut voivat kaataa koko koesuorituksen ja tuloksena on nolla. Edes koiran ja ohjaajan pitkä kokemus ja osaaminen eivät aina pelasta tilannetta. Sinänsä oli myös lohdullista huomata, että koiraharrastuksissa ei todellakaan ole kyse mistään koneen ohjelmoinnista, vaan yhteistyöstä elävän olennon kanssa, joten mitä vaan voi sattua. ;) Tapahtumassa näki myös paljon jo tutuksi tulleita Siipiveikkolaisia ja tapasi uusia, mikä oli myös tosi mukavaa.

Maanantaina meillä alkoikin sitten Vilpun kanssa Pirkan Nuuskujen viiden kerran perustottelevaisuuskurssi, jota pitää  Marika Korajoki Hakametsän jäähallin pihalla. Sielläkin on kuusi koirakkoa, ja ekalla kerralla tehtiin ihan perusjuttuja, kuten kontaktia, istumista ja perusasentoa. Meillä nuo hommat jo sujuvat, mutta häiriötilanne oli hyvä testata. Tällä kertaa mukana oli nimittäin aika levoton kultaisennoutajan pentu, joka kiihdytti muitakin koiria. Onneksi meni kuitenkin suhteellisen hyvin. Lopuksi ohjaaja vielä katsoi, miten autoon meneminen sujui jokaiselta erikseen, ja sehän menee myös meillä jo hyvin.

Eilen tiistaina kurssit jatkuivat Tampereen seudun tollereiden noutojen alkeet -kurssilla, jossa ohjaajana on Susanna Di Piazza. Tällä kurssilla meitä oli yhteensä kahdeksan koirakkoa, joista Vilppu oli toisiksi nuorin tollerilenkillä tapaamamme Luna- pennun jälkeen. Kurssin ekalla kerralla tehtiin mm. damin spontaania ylösottoa niin että kaksi koirakkoa heitti toistensa eteen damit ja koiran piti nostaa se itsenäisesti ylös. Vilppu suoriutui hyvin, ja ei kuumentunut tehtävästä lainkaan. Suski näytti koirille myös kestokania, josta siitäkin Vilppu oli hyvin kiinnostunut. Ensi viikon kurssikerralla on tarkoitus perehtyä vielä enemmän riistaan. Tämän lisäksi tehtiin vielä mm. pujottelua muiden koirakoiden välistä niin että koira pysyy hallinnassa, joka sekin meni meiltä yllättävän hyvin kun tajusin pitää namikättä tarpeeksi alhaalla Vilpun nenän edessä. Sen sijaan se kaikkein tärkein eli luoksetulo meni meiltä aivan penkin alle. Luoksetuloissa muut koirat odottivat autoissa vuoroaan ja yksi kerrallaan teki harjoituksen. Suski jäi pitämään Vilppua n. 10 metrin päähän minusta, ja päästi irti kun kutsuin sitä. Vilppu säntäsi suoraan sisälle Hakametsän halliin sivuovesta eikä tullut edes pillillä pois. Harmitti etten heti pillittänyt, vaan koitin pelkällä sanallisella käskyllä, koska pilliä Vilppu kyllä on totellut paremmin. Olisin voinut kokeilla myös pysähtymispilliä, kun sen Vilppu myös jo hyvin osaa kotioloissa ja lenkillä. Harjoitusta toistettiin helpompana, ja Vilppu lopulta osasikin tulla luokse. No, nyt vaan lisää treeniä eri tilanteissa...

torstai 23. elokuuta 2012

Vilppu 5 kk!

Vilppu täytti eilen 5 kk (painaa nyt noin 12 kg) ja sai juhlan kunniaksi uuden herkun, eli kuivatun ankan räpylän. Se maistuikin ilmeisesti tosi hyvälle, koska Vilppu malttoi kaluta sitä yli tunnin kerrallaan. Ehkä se auttoi myös kutiaviin ikeniin, koska viime päivinä meiltä on lähtenyt koirien hammaskeijulle useita hammaslähetyksiä; enää yksi kulmahammas ylhäällä on paikallaan, ja muuten ainakin omien laskujeni mukaan kaikki maitohampaat ovat pudonneet pois. Hienoa, että hampaat ovat lähteneet itsekseen uusien alta. Ankan räpylästä oli kuitenkin se huonompi lopputulos, että Vilppu oli päässyt nielaisemaan pari isompaa palaa, jotka olivat tänään työpäivän aikana tulleet oksennuksen mukana olohuoneen matolle. No, toivottavasti tulivat nyt sitä kautta pois ettei tarvitse alkaa parafiiniöljy/tankoparsakuurille...

Vilppu on myös tämän viikon ajan saanut oleskella vähän isommassa tilassa yksinollessaan, eli nyt alueeksi on rajautunut olohuone ja eteinen (entisen eteisen ja pesuhuoneen sijaan). Tämä helpottaa meitä, koska meidän ei tarvitse siirrellä Vilpun häkkiä edestakaisin joka päivä. Sohvan eteen sentään asennetaan Bilteman kompostiverkkoa päivän ajaksi, koska siinä määrin sohvalle meno edelleen Vilppua kiinnostaa. Kompostiverkkoja se tuntuu sen sijaan jopa hieman pelkäävän, eikä mielellään mene niiden lähelle. Johtunee niiden rämisevästä äänestä, jonka kuuli jo joskus pikkupentuna kun kaatoi yhden portin juoksemalla suoraan sitä päin. ;) Muuten yksinolot ovat menneet hyvin, ainoastaan eilen meitä odotti tämä näky:

(( Keksin itselleni lisää tekemistä kun tuli tylsää! Sitähän varten mulla kai on nää lelut? ))

Siivousurakka kuitenkin muuttui hauskaksi leikiksi, kun keksittiin alkaa opettaa Vilppua keräämään itse omat lelunsa koriin. 

Tiistaina oltiin Tampereen seudun tolleristien järjestämällä tollereiden yhteislenkillä Kaupin maastossa. Mukana olivat myös Vala, Nalli, Tilda ja Luna -tollerit omistajineen. Luna oli Vilppua noin kuukauden nuorempi, ja pennuilla menivät leikit hyvin yksiin. Tommin kanssa olimme hieman yllättyneitä Vilpun käyttäytymisestä isommassa koiraporukassa; se oli kovin nöyrää poikaa isoille koirille, mutta ei toki onneksi pelännyt niitä. Odotimme ehkä vähän itsevarmempia otteita meidän pojulta, joka ei muuten oikein pelkää mitään. :) Ihan hyvä kokemus varmasti senkin puoleen. Lenkillä oli tosi mukavaa, ja vaikka koirat kävivät rannassa, ei Vilppu mennyt mielestämme ihan ylikierroksille vedestä. Varmasti osallistutaan jatkossakin näille yhteislenkeille!

(( Punaturkit vauhdissa! ))

Huomenna meillä onkin luvassa eka kerta Koirakoutsin pentukurssilla, ja lauantaina menen itse talkoilemaan Tollerinomeen Jämsään. Ensi viikolla puolestaan alkaa Pirkan Nuuskujen perustottelevaisuuskurssi, sekä Tampereen tolleristien oma noutokurssi pennuille, joita molempia odotetaan innolla. Bloggaan sitten ensi viikolla näistä!

tiistai 14. elokuuta 2012

Mustikassa, koirakoulussa ja pentutreffeillä

Tuleepa taas pitkä väli blogin päivityksessä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Paljon ollaan viime aikoina touhuttu, ja en varmaan muistakaan kaikesta edes kertoa. Laitetaan tähän alkuun tälläinen poseerauskuva Vilpusta. Vilppu on jo oppinut aika hyvin seiso -käskyn Tommin ohjauksella, ja nyt siitä pystyy jo ottamaan näitä kuvia ilman että se on viuhtomassa ulos kuvasta. :) Tässä näkyy hyvin myös Vilpun megapitkä häntä joka on aika huvittava etenkin kun itse koiruus on vielä noinkin matala.


Muutama viikko sitten teimme porukalla Urjalassa retken mustikkametsään. Mustikoita löytyi ihan mukavasti ja Vilppukin oli elementissään, kun pääsi juoksemaan poimijan luota toisen luokse ja syömään mustikoita suoraan varvuista. Mutta retki päättyi hiukan ikävästi kun astuimme vahingossa ampiaispesään ja herätimme mustan pilven ilkeitä ampiaisia. Pikkuveljeni joutui kärsimään eniten oltuaan lähimpänä pesää, ja häntä pisti yhteensä 8 ampiaista. Veljen hurjan karjaisun johdosta me muut ehdimme hyvin alta pois. Ainakin yhden kuullun vinkaisun perusteella Vilppu sai vain yhden piston. Emme osanneet paikantaa pistoja mihinkään, joten oli kyllä vähän jännittävät paikat taas ja huoli pienestä potilaasta. Mietin koko illan vanhempieni luona pitäisikö meidän varmuuden vuoksi lähteä takaisin Tampereelle, jossa eläinlääkäripäivystys olisi lähempänä. Tarkkailimme tilannetta, ja mitään oireita ei ilmennyt. Ainoastaan koiruus oli tosi väsynyt, mutta se todennäköisesti johtui pitkästä parin tunnin juoksentelusta metsässä. Illalla Vilpun suupieli näytti hieman turvonneelta, mutta sekin oli aamuun mennessä ohi. Myös veljeni onneksi selvisi pistoista suuremmitta oireitta, koska olimme viisaina ottaneet kyypakkauksen mukaan retkelle ja hän sai siitä heti ensiapua.


(( Tässä kohtaa kaikki on vielä hyvin, ja ollaan evästauolla...))

Ollaan käyty myös Jirka Vierimaan koirakoulussa harjoittelemassa paikallaoloa. Tänään on kurssin viimeinen kerta. Vilppu on ollut mallioppilas ja toiminut hienosti, mitä nyt välillä keskittyminen herpaantuu ja pitää haistella maata. Muiden koirien läsnäolosta Vilppu ei oikeastaan ole ottanut paljon kierroksia eikä häiriintynyt, hiukan yllättäenkin itselleni koska muuten ulkoillessamme Vilppu menisi mielellään katsomaan muita koiria. Koirakoulun huonompana puolena Vilpun vatsa on nyt mennyt nameista vähän sekaisin, ja yritetäänkin nyt tarjota vain Natural Menu -nameja palkkioina, jos vatsa taas palautuisi normaaliksi.


(( Tässä menossa harjoitus, jossa piti kiertää koiran taakse koiran pysyessä paikoillaan, ja palkita se paikallaolosta ))

Viime viikolla meillä oli kasvattajien Annan ja Villen kanssa Vilpun ekat varsinaiset pentutreffit. Saatiinkin ihan yksityiset treffit, kun Vilppu on uniikkikappale pentueessaan. Vilppu oli ilmeisesti kehittynyt ihan mukavasti ja näytti hyvältä rotunsa edustajalta tässä vaiheessa. Myös koulutusasioista tuli pääosin plussaa, Vilppu toimi yllättäen perusnoudoissa tosi hienosti ja palautuksessa/luovutuksissa ei ollut suuria ongelmia. Sain vielä vinkiksi peruutella, kun Vilppu on tulossa damin kanssa kohti, ja se tuntui vielä auttavan asiaa. Sen sijaan kehitettävää meillä on vielä Vilpun hihnakäytöksessä erityisesti jännittävissä tilanteissa. Siihen saatiinkin hyviä ohjeita ja neuvoja ja asiaan on panostettu tällä viikolla ihan erityisesti. Myös uiminen laitettiin Vilpulta kiellettyjen asioiden listalle nyt kun se on alkanut kuumenemaan uintireissuista. Alla onkin kuva iltalenkiltä Kaukajärven rannasta, jossa kävimme vain istuskelemassa rannalla ja rauhoittumassa veden äärellä. Eli siis tekemässä sitä tuikitärkeää passiivitreeniä!



Lopuksi vielä kuva riistatreenistä variksen kanssa. Saatiin kasvattajilta ohjeeksi, että Vilpun pitäisi nyt kantaa varista millä keinolla tahansa, ja se onnistuikin lopulta kun varis paketoitiin teipillä siipien kohdalta ja sitä vedettiin narussa vähän matkaa. Vilpun ongelmana tuntuu olevan enemmän se, että se ei osaa ottaa koko pakettia suuhunsa kun siinä on irtonaista siipeä jne. - riistan maku ja haju kiinnostavat kyllä. Jopa niin paljon että vihdoin otettuaan variksen kantoon, sitä ei olisi millään meinattu luopua.