Imuri on hui!

Pari ekaa päivää Vilpun kanssa ovat menneet hienosti. Poju ei juuri itkeskele ikäväänsä, rauhoittuu tarvittaessa häkkiin kuin vanha tekijä ja oppii tosi nopeasti. Oheisessa kuvassa Vilppu relaa häkissään. Paras paikka ei suinkaan ole pedissä, vaan pedin ja häkin reunan välissä.

Muutama jännä juttu on tullut koettua, niistä ensimmäinen oli pihalla menneet kottikärryt joille piti jopa haukahtaa mun sylistä muutama kerta varmuuden vuoksi. Toinen oli tänään, kun esiteltiin Vilpulle imuria. Sekin muuttui ihan kivaksi, kun sai nameja menemällä tekemään tuttavuutta sen kanssa. Parhaaksi sallituksi herkuksi on osoittautunut possunkorva, jota kanniskelemalla saa myös emännän ja isännän kehumaan yhteen ääneen.

Punnittiin myös poju tänään, ja se painaa nyt 3,7 kg. Vilppu saa pääravinnoksi Bozita Roburia, ja ruoka on alkanutkin maistua paremmin ensimmäisen päivän jälkeen, etenkin kun sen joukkoon laitetaan vähän peuran jauhelihaa. Myös juustonamit ja natural menu -koirannamit puolitettuina ovat herkkuja. Vilppu on alkanut myös keksiä, miksi tuolla takapihalla koko ajan rampataan ja asiat tulevat hienosti lähes aina ulos. Ei olla pidetty sanomalehtiä sisällä lattioilla ollenkaan, vaan meillä on huonot matot joilta pissat tarvittaessa siivotaan.
Takapihalta tulon yhteydessä pyyhitään aina tassut, ja sitä ensin protestoi kiemurtelemalla, mutta nyt jo sekin on tuttu juttu. Toisaalta Vilppu oppii nopeasti myös ei-haluttuja asioita. Esimerkiksi häkin oven sulkeminen saa aikaan protestin ja pomppukohtauksen, kun tietää että joutuu olemaan vähän aikaa jäähyllä jos meno on ollut liian hurjaa. Täytyypä pelata sen kanssa vähän Crate Gameseja ensi viikolla, jos häkki muuttuisi kivemmaksi. Kiitos vain Nina dvd:n lainasta!