perjantai 11. toukokuuta 2012

Se joka sanoi ettei onnea voi ostaa...

unohti koiranpennut! Olemme siis saaneet onnellisesti uuden perheenjäsenen kotiin. Vastuu pienestä suloisesta tollerinalusta on nyt pääosin meidän, vaikka kasvattajat Anna ja Ville ovatkin mukana joka käänteessä. Vilppu tuli meille sijoitusurokseksi, eli sitä on tarkoitus myöhemmin käyttää jalostukseen kahdelle pentueelle, jos siitä kasvaa oikein hieno koiruus. Vilpulle tehtiin vielä kasvattajien luona pentutesti, jossa todettiin se, minkä me jo tiesimme: kyseessä on aivan superpentu. Toki sellainen, jolla on myös omaa tahtoa, ja joka vaatii meiltä sopivasti sääntöjä, johdonmukaisuutta ja johtajuutta. Vilpun parhaita puolia ovat sen uteliaisuus ja avoimuus kaikelle uudelle, sekä se, että Vilppu pitää ihmisistä ja on halukas yhteistyöhön.





Kotimatka autossa meni hyvin, vaikka selvästi Vilppua vähän jännitti uusi tilanne. Oli ihana huomata, että pikkuinen haki minusta turvaa. Kotona tutustuttiin paikkoihin sisällä ja ulkona ja sitten otettiin oikein pitkät unet omassa häkissä. Kaikeksi onneksi Vilppu on tottunut olemaan häkissä jo kasvattajalla, eikä protestoinut sitä lainkaan myöskään meillä. Saa nähdä muuttuuko tilanne kunhan toteaa, että meillä on muuten turvallista.

Vilppu osaa jo hienosti tulla luokse kun sitä kutsutaan omalla nimellä tai pillillä. Tätä tullaan vahvistamaan tosi paljon jo heti ensimmäisistä päivistä. Myös siitä pidetään alusta lähtien kiinni, että sohvalle ei ole koiralla asiaa. Kun Vilppu nostaa etutassut sohvalle, tulee nopea kielto ja tassut siirretään maahan. Hampaitaan pentunen käyttelee aika tehokkaasti ja mielellään testaa, kuinka kovaa meidän käsiä voi purra. Onneksi yhdestä kiellosta lopettaa. Jos alkaa roikkumaan punteissa, lähdetään me eri huoneeseen ja jätetään Vilppu rauhoittumaan hetkeksi yksinään. Sallittua purtavaa on tarjolla possunkorvasta pajunoksiin, ja yritetäänkin ohjata hampaita niihin.

Saa nähdä miten eka yö menee, olen suunnitellut nukkuvani olohuoneen lattialla muutaman ensimmäisen yön Vilpun kanssa, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi ja leimautuisi minuun. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti