Autoajelulla

Eilen oltiin Vilpun kanssa ekaa kertaa autoajelulla sitten viime viikon kun haettiin poju kotiin. Vilpulla on autossa meidän itse tuunaama puusta ja alumiinista tehty kuljetushäkki. Valmiina tulevat kohtuuhintaiset mallit kun eivät yllättäen sopineetkaan meidän tila-autoon... Vilppu viihtyi hienosti autossa, kun häkkiin laitettiin mukaan possunkorva. Ei inahdustakaan kuulunut koko matkan aikana, kun kävimme Pirkkalassa ostoksilla. Paluumatkalla poikkesimme Hatanpään arboretumilla, ja kävimme myös Pyhäjärven rannassa katsomassa.  Rantaan johtivat portaat joita Vilppu kannettiin sylissä alas, mutta ylöspäin pääsi kipuamaan itse. Kiipesikin kuin vanha tekijä eivätkä raput olleet mitenkään outo juttu. Ei myöskään rannassa kulkenut kaljatölkkimies, jonka kanssa meidän vilpertti oli heti menossa tekemään lähempää tuttavuutta. Tuli kuitenkin nopeasti luokse kun kutsuttiin ettei opi että kaikkia ihmisiä voi aina tervehtiä.

(( Tässä opetellaan rentoutumista hepulikohtauksen jälkeen isännän sylissä.))

Me ollaan oltu aivan ihmeissään siitä, mitä kaikkea voi fiksu tollerinpentu viikossa oppia. Tässä vähän listaa:
- kontaktin ottaminen (koko ajan enemmän ja eri tilanteissa)
- istuminen käskystä sisällä eri tilanteissa ja vaihtelevalla menestyksellä omassa pihassa
- ruokakupin, häkin oven, ulko-oven avaamisen odottaminen (istu - käsky, pari sekuntia odotusta ja vapaa -käsky)
- rauhoittuminen syliin (ekat illat oli kovaa taistelua, mutta tänään nukahti jo muutamassa minuutissa)
- come and go -leikki - vieritetään nami muutaman metrin päähän lattialla, käsketään "mene", ja kun löytää namin, naksautetaan; kutsutaan (tarvittaessa) ja kun kääntyy itseen päin, klikkaus ja nami kun tulee luo

Luoksetulonhan Vilppu jo osasi meille tullessaan. Ollaan yritetty palkita luoksetulosta nyt myös paitsi namilla, myös vinkulelulla, jotta ei muututtaisi ihan pelkiksi namiautomaateiksi. Kieltosanoista tuhahtaen sanottu "höh" tuntuu tehoavan, esimerkiksi jos vinkuu sylissä tai häkissä. Puntteihin tarraamista ei olla vielä saatu kokonaan sammutettua, mutta eiköhän se siitä; kertoo kai vaan siitä että meidän koiralla on saalisviettiä!

Perustottelevaisuuden lisäksi ollaan luotu pohjaa noutamistreenille siten, että ollaan kehuttu paljon kaiken kantamisesta ja kun tulee oma-aloitteisesti kantamansa esineen kanssa luo, on silitelty ja kehuttu paljon ottamatta esinettä pois. Varsinaista harjoittelua damin kanssa ei olla vielä otettu, ja luulen että odotetaan vielä hetki ennen kuin kaivetaan dami esiin. Ollaan ajateltu, että parempi odottaa kuin että Vilppu oppisi asiat väärin. Yritetään siis ensin rakentaa yhteistyötä ja sitä, että ohjaajan luokse on superkiva tulla, ennen kuin yritetään damin kanssa. Leluista kivoimpia ovat olleet kaikki muut kuin varsinaiset lelut. Vanhempani kävivät sunnuntaina katsomassa Vilppua ja toivat vara-mattoja, jotka sitten jäivät kasaan tuohon olohuoneeseen, ja yllättäen se olikin Vilpun mielestä huippujuttu ja jaksoi peuhata kasassa monta päivää. Nyt mattokasa on "jäähyllä", että se ei muutu tylsäksi. Mattokasan tilalla on olutlaatikon kuoret, ja Vilppu näyttää aika huvittavalta työntäessään päänsä laatikkoon ja tepastellessaan edes takaisin laatikko päässään.

Sosiaalistamisjuttuja ei ole tarvinnut sen kummemmin keksiä. Eilen ulkoillessa nähtiin mm. potkulautailevia poikia, bussi ja rekka, pyöräilijöitä ja erinäköisiä lenkkeilijöitä. Meidän talon edestä kun kätevästi menee pyörä- ja kävelytie. Mitäköhän kaikkea ensi viikon aikana jo opitaan! Tänäänkin on tapahtunut jo paljon, kun käytiin Hakametsän jäähallilla ihmettelemässä agilitykisoja, mutta siitä ehkä ensi kerralla enemmän.