Eskarilainen

Firstly, some greetings in English if Gunner's owner Ute is visiting the blog. Gunner and Vimma's puppy Vilppu has now been with us for five days and he is absolutely adorable. We of course think he is the best puppy in the world. He learns everything very quickly, is quite obedient and very brave toward new things. We will do our best to help him become as fine a hunting-dog as his dad is! :)

(( Näin hienosti otan jo kontaktia! ))

Nyt kun Vilppu on ehtinyt kotiutua kunnolla ollaan alettu treenailla sen kanssa erilaisia pieniä juttuja, leikin varjolla tietysti ja vain muutaman minuutin kerrallaan. Vilpun päivärytmi on nyt sellainen, että se heräilee puoli seitsemän, seitsemän aikaan, käytetään tietysti ensin pissalla ulkona ja sitten touhuilee omiaan kun teemme aamutoimia ja sen kuivanappulat ovat likoamassa. Seitsemän jälkeen tulee aamuruoka ja ruokakupilla on treenattu vähän vaihdellen luoksetuloa pillillä, sekä istumista muutamia sekunteja ruoan antajaa silmiin tapittaen ennen kuin kuppi laskeutuu eteen. Eli näitä kahta ei olla vielä treenattu samalla kertaa, ettei ruokailusta tulisi turhan monimutkaista asiaa. Nyt kun ruoka alkaa maistua ja kuppi tyhjentyy yleensä kokonaan, voi tuota malttiakin jo treenata paremmin.

((Tässä vähän vauhdikkaampi kuva. Kuvattava on liikkuvaista sorttia, joten valokuvaussessioihin vaaditaan yleensä kuvaaja ja kuvaajan apuri, joka uunottaa Vilppua erilaisiin asentoihin. ))

Sen jälkeen on vähän leikkimistä ja pihalla käyntiä, ja yleensä Vilpun akku loppuu viimeistään yhdeksän maissa. Sitten Vilppu on häkissä latautumassa muutaman tunnin. Samanlainen lepojakso on myös iltapäivällä. Muuten jos väsyttää (esim iltaisin ennen nukkumaan menoa), nukkuu joko sohvan edustaa vasten mahdollisimman lähellä meitä (kun sohvalle ei saa tulla), tai sitten häkin sivussa lipaston ja häkin välissä. Iltapäiväohjelmaan kuuluu yleensä muutama treenituokio, leikkimistä, ulkoilua pihalla ja omaa itsenäistä touhuamistaan. Kolmannen ruuan saa viiden jälkeen ja viimeisen kymmenen maissa. Tänään käytiin jo läheisessä metsässä vähän tutustumassa. Vilppu pysyttäytyi hienosti ihan lähellä minua ja sai palkaksi nuolla lasten Pilttiä (kana+kasvikset) suoraan purkista (vinkki tähän supernamiin luettiin muistaakseni tästä pentukirjasta, joka saatiin jouluna Nelliltä, Ninalta ja Terolta)

(( Vilppu tykkää ulkona maiskutella pensaiden juurella olevaa kuorikatetta, sekä erityisesti naapurin mummon puskien juurelta löytyvää hevosenkakkaa...))

Muuta koulutusta ollaan otettu tähän mennessä helppoja kontakteja naksuttimella (namit mun kädessä, jos katsoo silmiin, naksautetaan ja saa namin), sekä vähän istumista myös naksuttimella. Rauhoittumista syliin on harjoiteltu joka ilta, ja tänään sain Vilpun ekan kerran nukahtamaan syliini rauhoittumishetken päätteeksi. Vastaanhangoitteluaika lyhenee kerta kerralta. :) Luoksetulo on edelleen aika vahva, mutta hetki, jolloin puhaltaa luoksetulopillin tai kutsuu nimellä, pitää valita tarkkaan. Jos Vilppu sattuu olemaan esimerkiksi kaivuutyömaallaan takapihan pensaan juurella, ei kannata huutaa vaan ainoastaan käydä hakemassa se pois. Ulkona on selkeästi kivempaa kuin sisällä, ja ollaan yritetty saada sisälle tuleminen mukavaksi antamalla aina joskus nami kun kutsutaan sitä avoimen oven sisäpuolelta. Ensi viikolla voisi sitten jo alkaa harjoitella luvan pyytämistä ovesta ulos menemiseen. Vähän poju on myös protestoinut, erityisesti jos ei saa huomiota kun sitä pyytää. Se onkin meidän omistajien kannalta haaste, että muistaa olla huomioimatta pentua silloin kun se sitä vaatii. Koiruuden viretilan seuraaminen näyttää olevan avain myös oppimiseen ja onnistuneisiin koulutushetkiin.