Blogia on näköjään vähän suurempi kynnys päivitellä näin kesällä kun on iltaisin paljon muutakin tekemistä. Meillä oli tosi mukava juhannus maalla Urjalassa. Sitä ennen kuitenkin ehdittiin käydä Tampereen Opiskelijoiden Venäjä-seuran järjestämällä puistopiknikillä Sorsapuistossa. Kerrankin koiraystävällinen tapahtuma, ja Vilppu pääsi mukaan ihmettelemään menoa. Hienosti se käyttäytyikin, osasi jopa rauhoittua ympärillä olevista hajuista, ihmisistä ja ohi kulkevista koirista huolimatta.
((Nautitaan olosta Venäläisellä piknikillä Sorsapuistossa.))
Vilppu on oppinut nyt hienosti odottamaan autohäkissä, vaikka ovi avataan, ja tulee ulos vasta luvan saatuaan. Siispä pystyttiin ekaa kertaa myös kuvaamaan Vilpun matkustusoloja. Ovellinen häkki on kyllä kätevä, juhannuksenakin pystyttiin eri kyläpaikoissa jättämään koiruus unille varjoon ja auton takaluukku auki. Muutenkin meistä on mukavaa, että Vilppu suorastaan tykkää autoilusta. Häkkiin menon jälkeen se ei yleensä päästä ääntäkään matkan aikana vaan nukkuu tyytyväisenä omassa rauhassaan.
(( Vilppu odottelee autohäkissään ulospääsyä ))
Juhannuksen viettoon lähdettiin varta vasten junalla niin että Tommi haki minut ja Vilpun Toijalan asemalta ja siitä jatkettiin matkaa autolla. Asemalla tehtiin odotellessa vähän kontaktitreeniä ja totuteltiin monenlaisiin ääniin, hajuihin ja ihmisiin. Vilppu sopeutui junamatkustamiseenkin hyvin, hiukan kiemurteli sylissäni, mutta epäilen senkin johtuneen orastavasta kakkahädästä, koska asiat piti päästä tekemään heti Toijalan aseman ulkopuolella olevalle nurmikaistaleelle.
(( Reipas junamatkustaja ennen matkaa asemahallissa.))
Junassa huomasin että kamerastamme loppui akku, joten juhannuksesta ei sitten ole tähän hätään kuvia. Saattaa olla että niitä tulee vielä myöhemmin. Vilppu pääsi nyt totuttautumaan yöpymiseen muualla kuin kotona. Juhannusaattona sattui pieni episodi kun Vilppu söi juhannustorilta tupakantumpin. Ensin mietimme ettei tehdä mitään, koska kyseessä oli kuitenkin vain yksi tumppi. Lopulta kuitenkin huoli voitti ja soitin eläinlääkäripäivystykseen, josta ohjeeksi annettiin oksennutus ja hiilitabletit. Onneksi olin ottanut koira-apteekin mukaan kotoa, ja oksennutettiin Vilppu vetyperoksidilla (turvallisempi tapa kuin suolalla). Hiilitabletteja meni eläinlääkärin ohjeen mukaan kokonainen levyllinen, eikä sekään kai periaatteessa Vilpun painoiselle koiralle olisi riittänyt (jos myrkytysoireita olisi oikeasti ollut). Onkohan niitä saatavana jossain muussa muodossa; tablettien murskaus kävi jo työstä. Tumppi tuli kuitenkin ulos vatsasta ja seuraavaan päivään asti Vilppu kakkasi niinsanotusti "mustaa jöötiä". :D Mutta sillä siitä selvittiin.
Vietimme aattoa "kummitätini" ja hänen miehensä talolla joenrannalla. Vilppu pääsi vapaasti juoksentelemaan pihamaalla, jossa ei ollut sen kummemmin vaaran paikkoja. Mukana menossa oli myös kahdeksanvuotias kultainennoutaja Arttu, jota vähän etukäteen jännättiin, että kuinka tulee toimeen pennun kanssa. Arttu oli kuitenkin luonteeltaan vähän arkajalka ja siten oikein sopiva leikkikaveri Vilpulle. Leikeissä Arttu väisti Vilpun painiyritykset ja siten leikki ei ollut liian rajua, ja koiria uskalsi pitää keskenään vapaana. Artun perässä Vilppu uskaltautui myös vähän kastautumaan joessa. Juhannuksen aikana Vilppu pääsi myös leikkimään taas ajokoira-Lillin kanssa, sekä ilahduttamaan vanhuksia vanhainkodissa, kun olimme katsomassa Tommin mummoa.
Kotona ollaan otettu noutoharjoittelua damin kanssa. Viime viikolla harjoittelu sujui aivan nappiin, olin jo varautunut palkkaamaan Vilppua damin luovutuksesta namilla (kun siinä oli aluksi ongelmaa, Vilppu olisi pitänyt mielellään damin itsellään). Mutta pojupa yllätti ja luovuttikin damin nätisti. Tästä rohkaistuneena toissapäivänä otettiin samaa treeniä niin, että damiin oli kiinnitetty variksen siipi. Vilppu oli sitä mieltä, että tehtävän ideana oli irrottaa siipi damista. Mulla oli ainakin hauskaa!! Pelkän siiven kanssa Vilppu olisi sitten painattanut kauas minun luotani, jos vain olisi päässyt, ja silloin namitkaan eivät houkutelleet kovin paljon. Siipi nostatti selvästi Vilpun kierroksia ja kun sen jälkeen tehtiin vielä pari noutoa damilla, dami palautui helposti jalkoihini eikä sen kanssa karkaaminen enää ollutkaan läheskään niin mielenkiintoista. Kun vaan malttaisi opettaa yhtä asiaa kerralla!
((Pulmallinen tehtävä...mitenkäs sen ratkaisisi?))
((Siiven kantoa))
Vilpun paino viime viikonloppuna oli 7,5 kiloa ja korkeutta oli 36 cm. Alkaa se olla jo vähän painava sylihauvaksi! Ikää on tänään 14 viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti