Muutama päivä sitten muistuteltiin siis Vilpulle riistanhajua ensimmäisen kerran sitten kasvattajalla olon. Kyllä varis tuntui koiruutta kiinnostavan, ja haisteli innoissaan sitä, sekä vähän maistelikin siivestä. Kun varis oli viety takaisin pakkaseen seuraavaa kertaa odottelemaan, Vilppu vielä monta kertaa pihalla käydessään haisteli sitä kohtaa, jossa varis oli ollut. Riistaviettiä siis löytyy.
Eilen otin Vilpun mukaani autoilemaan kun kävin seuraamassa Pirkan Nuuskujen taipparitreenejä Kangasalla. Vilpun "sukulaiskoira" Siipiveikon viime kesän pentueesta eli Voima opetteli siellä mm. ekaa kertaa jäljestämään kania. Taito, jota taippareissa tarvitaan tuntui olevan koiriin sisäänrakennettuna. Vilppu ei päässyt vielä seuraamaan varsinaisia treenejä, mutta otin sen ulos autosta metsään kävelemään ja tekemään istumis-, maahanmeno-, ja kontaktitreenejä sillä välin kun muut olivat kauempana. Autoilu on selvästi yhdistynyt myös Vilpun mielessä johonkin kivaan, ja ei malttaisi istua ja odottaa että autohäkin ovi avataan. Lisää malttitreeniä tähän siis, koska Vilppu pitää nostaa autosta vielä pitkän aikaa, ettei tule liian korkeaa hyppyä kehittyvälle luustolle ja nivelille.
Meillä on "mukavasti" tässä pihapiirissä nyt monenlaista kulkijaa ja kulkuneuvoa, kun kaupunki tekee naapurustossamme katukunnostustöitä, ja vielä omassa taloyhtiössämme on pihatyöt kesken. Hyvää sosiaalistusta Vilpulle, kun aamuisella hihnakävelyllä pääsee näkemään esimerkiksi turvavarusteisia miehiä ja isoja kaivinkoneita (äänineen kaikkineen). Olemme nyt käyneet Vilpun kanssa aamuisin hihnakävelyllä ihan omassa pihapiirissämme. Hihnakävelyn treenaaminen on tärkeää, vaikka sitä ei varsinaisen liikunnan vuoksi vielä tehdäkään. Aluksi yleensä sujuu hienosti, mutta jonkin ajan päästä Vilppu väsähtää ja alkaa tempoa hihnassa joka suuntaan. Silloin on aika palata takaisin sisälle.
Koulutusjutuista maahanmeno sujuu jo käsimerkin avustuksella, ei vielä pelkästä käskysanasta. Yritän muistaa myös aina vapauttaa Vilpun istumasta ja maahanmenosta "vapaa" -käskyllä, jotta ei tarvitsisi opettaa paikalla oloa erikseen, vaan koira jatkaisi kyseistä toimintoa niin kauan kunnes se vapautetaan siitä. Tokon perusasentoa ollaan harjoiteltu nyt toistaiseksi niin, että etenkin kun kutsun Vilpun ulkoa takaisin sisälle, käännyn itse niin päin että koira jää vasemmalle puolelleni ja pyydän sen sitten istumaan, sekä sanon "sivu". Lisäksi Tommi on harjoitellut Vilpun kanssa seisomista seiso-käskyllä. Olemme jakaneet nämä opetettavat asiat niin että vain yksi opettaa yhtä asiaa, jotta Vilpun pää ei menisi liian sekaisin.
Nyt voikin tulla blogiin hiukan päivitystaukoa, koska olen lähdössä perjantaina työreissuun ja olen kunnolla kotona vasta ensi viikon loppupuolella. Lauantaina Tommillakin on ohjelmaa, ja vanhempani tulevat hoitamaan Vilppua päivällä. Saa nähdä, miten kestän eron pojusta kun niin kokonaisvaltaista tämä on nämä neljä viikkoa ollut. :) Ensi viikon jälkeen työkuviot kuitenkin helpottavat onneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti