keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kurssilla jos jonkinlaisella + tollerinome

Nopea päivitys Vilpun koirakouluista ja kursseista ilman valokuvia tällä kertaa, kun sattuneesta syystä ei noissa oikein ehdi ottaa kuvia. :)

Viime perjantaina alkoi siis Lielahdessa Koirakoutsin pentukurssi. Meitä on kurssilla kuusi koirakkoa, ja Vilppu todettiin heti esimerkilliseksi oppilaaksi tunnin alussa, kun koirien piti rauhoittua ohjaajien viereen koulutuskentällä. Vilppu makoili kaikessa rauhassa uudessa tilanteessa, ja sain olla ylpeä. Meidät siirrettiinkin sitten kaikista häiriöisimpään paikkaan treenikentällä, eli sen sivusta menevän jalkakäytävän viereen. Ekalla kerralla tehtiin perus kontaktiharjoitusta niin että koira sai namin luovuttuaan siitä (katsekontaktilla), sen lisäksi tehtiin seuraamisen alkeita peruutellen niin että koira sai seuratessaan palkkaa ohjaajan jalkojen välistä matalalta. Lisäksi harjoiteltiin rauhoittumista muiden koirien läsnäollessa. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukavaa, ja muutkin ryhmäläiset tuntuivat olevan aika hyvin omistajiensa hallinnassa, joten ehkä päästään edistymään hyvin kurssin aikana.

Lauantaina lähdin aamuvarhain talkoolaiseksi TolleriNomeen, eli rotujärjestömme vuosittaiseen nome- tapahtumaan Jämsään. Talkoolaisena oli kyllä tosi hauskaa, pääsimme Jennin kanssa seuraamaan ekaa nomekoettamme, ja olimme avoimessa/voittajaluokassa hakuruudun täyttäjinä. Varsinaisia työtehtäviä ei hirveästi ollut ja pääsimmekin aitopaikalta seuraamaan koirien ja ohjaajien työskentelyä. Paitsi, että opin lajista paljon, tuli entistä enemmän sellainen into itsekin päästä harrastamaan sitä Vilpun kanssa. Haastetta lajissa kyllä riittää, koska näennäisesti pienet jutut voivat kaataa koko koesuorituksen ja tuloksena on nolla. Edes koiran ja ohjaajan pitkä kokemus ja osaaminen eivät aina pelasta tilannetta. Sinänsä oli myös lohdullista huomata, että koiraharrastuksissa ei todellakaan ole kyse mistään koneen ohjelmoinnista, vaan yhteistyöstä elävän olennon kanssa, joten mitä vaan voi sattua. ;) Tapahtumassa näki myös paljon jo tutuksi tulleita Siipiveikkolaisia ja tapasi uusia, mikä oli myös tosi mukavaa.

Maanantaina meillä alkoikin sitten Vilpun kanssa Pirkan Nuuskujen viiden kerran perustottelevaisuuskurssi, jota pitää  Marika Korajoki Hakametsän jäähallin pihalla. Sielläkin on kuusi koirakkoa, ja ekalla kerralla tehtiin ihan perusjuttuja, kuten kontaktia, istumista ja perusasentoa. Meillä nuo hommat jo sujuvat, mutta häiriötilanne oli hyvä testata. Tällä kertaa mukana oli nimittäin aika levoton kultaisennoutajan pentu, joka kiihdytti muitakin koiria. Onneksi meni kuitenkin suhteellisen hyvin. Lopuksi ohjaaja vielä katsoi, miten autoon meneminen sujui jokaiselta erikseen, ja sehän menee myös meillä jo hyvin.

Eilen tiistaina kurssit jatkuivat Tampereen seudun tollereiden noutojen alkeet -kurssilla, jossa ohjaajana on Susanna Di Piazza. Tällä kurssilla meitä oli yhteensä kahdeksan koirakkoa, joista Vilppu oli toisiksi nuorin tollerilenkillä tapaamamme Luna- pennun jälkeen. Kurssin ekalla kerralla tehtiin mm. damin spontaania ylösottoa niin että kaksi koirakkoa heitti toistensa eteen damit ja koiran piti nostaa se itsenäisesti ylös. Vilppu suoriutui hyvin, ja ei kuumentunut tehtävästä lainkaan. Suski näytti koirille myös kestokania, josta siitäkin Vilppu oli hyvin kiinnostunut. Ensi viikon kurssikerralla on tarkoitus perehtyä vielä enemmän riistaan. Tämän lisäksi tehtiin vielä mm. pujottelua muiden koirakoiden välistä niin että koira pysyy hallinnassa, joka sekin meni meiltä yllättävän hyvin kun tajusin pitää namikättä tarpeeksi alhaalla Vilpun nenän edessä. Sen sijaan se kaikkein tärkein eli luoksetulo meni meiltä aivan penkin alle. Luoksetuloissa muut koirat odottivat autoissa vuoroaan ja yksi kerrallaan teki harjoituksen. Suski jäi pitämään Vilppua n. 10 metrin päähän minusta, ja päästi irti kun kutsuin sitä. Vilppu säntäsi suoraan sisälle Hakametsän halliin sivuovesta eikä tullut edes pillillä pois. Harmitti etten heti pillittänyt, vaan koitin pelkällä sanallisella käskyllä, koska pilliä Vilppu kyllä on totellut paremmin. Olisin voinut kokeilla myös pysähtymispilliä, kun sen Vilppu myös jo hyvin osaa kotioloissa ja lenkillä. Harjoitusta toistettiin helpompana, ja Vilppu lopulta osasikin tulla luokse. No, nyt vaan lisää treeniä eri tilanteissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti