Jahtikausi paketissa

Jahtikausi on taas tältä erää paketissa ja pikku hiljaa siirrytään enemmän treenimoodiin ja muihin aktiviteetteihin. Tässä kohdassa on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto päättyneestä kaudesta ja viimeaikaisista kuulumisista.

Vilppu pääsi sorsa-/kyyhkysmetsälle noin kolme-neljä kertaa. Sorsien osalta saalis jäi tänä vuonna olemattomaksi eli puhtaaksi nollaksi. Yksi kyyhky kuitenkin ammuttiin, jonka Vilppu pääsi noutamaan. Uusi lintulaji aiheutti aluksi hieman ihmetystä, mutta hetken nuuhkittuaan Vilppu otti sen kantoon ja toi ohjaajalle. Ampumatilanteita sorsa-/kyyhkysmetsällä tuli muutamia, mutta ei tullut tiputuksia, joten harjoiteltiin lähinnä malttia tositilanteissa ja se sujui hyvin. Myös veneessä oleminen oli rauhallisempaa kuin aikaisemmin.

Sorsastuksen aloitus Tarpianjoella 20.8.2016

Vilppu pääsi mukaan peurajahtiin useammankin kerran: Yleensä lähinnä passikaveriksi ajojahdeissa sekä olemaan valmiudessa haavakoiden varalta. Kerran tai pari Vilppu oli myös ajossa mukana (luonnollisesti kytkettynä). Passissa oleminen toimi hyvänä malttitreeninä, kun ympäriltä kuului ajon ääniä ja välillä laukauksia. Pääasiassa passityöskentely oli hyvää ja rahallista, mutta välillä laukaukset aiheuttivat pientä piippaamista. Kerran peurat tulivat niin läheltä (n. 10m), että Vilpun maltti ei riittänyt vaan hihna kiristyi ja kierrokset nousivat tappiin. Ehkä suurimpana saavutuksena oli peurapukki, joka saatiin ajojahdista Vilpun ollessa passissa mukana. Siinä tilanteesssa koiralla ei taas ollut vaikeuksia säilyttää malttia, vaikka matkaa oli metsästä rymistävään peuraan oli vain noin 50 metriä. Vilppu pääsi myös harjoittelemaan pukilla jäljestystä reilun sadan metrin verran.

Pari kertaa ehdittiin myös jänisjahtiin, jossa Vilppua käytettiin ylös ajamiseen ajokoiran/miesajon tukena. Mahdollisesti ainakin yksi kettu saatiin tämän "pöläyttelyn" tuloksena. Vilppu oli jänisjahdissa myös passikaverina. Passissa harjoiteltiin malttia varsinkin ilman hihnaa. Yksi rusakko saatiin, niin että Vilppu oli passissa kytkemättä. Ensimmäisen paukun koira malttoi hyvin olla paikallaan, mutta toisen laukauksen jälkeen maltti ei enää riittänyt vaan Vilppu säntäsi rusakon luokse. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vahvistaa käskyä ennen kuin laski aseen toisen laukauksen jälkeen. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että koiran maltti riitti odottamaan edes toiseen laukaukseen, vaikka rusakko houkuttavasti kohti pitkin peltoa. Kesällä ajattelin treenata "paukunkestävyyttä" paremmaksi oman kiekonheittimen (+myöhemmin variksien) avulla.

Vasemmalla pukin kaadolla ja oikealla Vilppu jänismetsällä löytämänsä "aarteen" kanssa

Myös kosteikkoprojekti on nytkähtänyt oleellisesti eteenpäin: Helmikuussa kulpalla oli kaivuri reilun päivän verran töissä, jossa ruoppasi ja kaivoi kosteikon muotoonsa. Lämpimillä ilmoilla vedenpinta nousikin jo mukavasti, vaikka mitään patosysteemiä ei olla vielä rakennettu. Seuraava vaihe on etsiä sopiva ruokinta-automaatti ja aloittaa ruokinta heti keväällä. Lisäksi tarkoitus on ostaa muutama sorsakaave ja toivottavasti jo ensi kesänä sorsat löytävät tämän uuden keitaan.

Koisteikko kaivuutöiden jälkeen

Metsästyksen lisäksi Vilpulla on harrastettu viimeisen puolen vuoden aikana rally-tokoa sekä treenattu hajutunnistusta. Jälkimmäisestä onkin tullut mieleinen aktiviteetti, joka on helppo ja nopea toteuttaa myös sisätiloissa. Lapsiperheen arki on luonnollisesti vienyt aikaa koiraharrastuksilta, mutta välillä tuntuu, että se on vaikuttanut positiivisestikin Vilpun treenisuorituksiin (kun huomiota ei tulekaan enää niin paljon ja keskitetysti hänelle). Toisaalta on myös hyvä, että koira on "pakottanut" ulkoilemaan ja lenkkeilemään säännöllisesti. Vilppu on jo aika hyvin tottunut pieneen lapseen ja yhteiselo taaperon kanssa sujuu pääosin mukavasti.

Taipparit viimeinkin läpi!

Kävimme toukokuun lopulla ensimmäisen kerran taipumuskokeessa Tampereen Teiskossa, mutta se keskeytyi hakuruutuun. Vilpun kierrokset nousivat erityisesti vesityönjälkeen ja se ei tuonut ruudusta kuin heittovariksen ja senkin tuomarin avustuksella. Kuumuminen alkoi oikeastaan omaa vuoroa odotellessa, kun alkoi kuulua laukauksia, kuulumaan loiskahduksia ym. Aamulla oli käyty pitkällä metsälenkillä, tehty lämmittelynoutoja ja -jälki ym. valmistautumista, joten ei oikein keksitty, mitä oltaisiin voitu tehdä paremminkaan.

Vesinouto Tammelassa (Kuva Hanna-Kaisa Koskinen)

Päätettiin ottaa revanssi kuukauden päästä ja ilmottauduttiin taippareihin 2. heinäkuuta Tammelaan. Treenasimme jonkin verran lisää ja lisättiin häiriöitä, mutta tarkoituksella ei haluttu treenata liikaa, jotta koiralla säilyisi into ja motivaatio (edellisestä kesästä viisastuneena). Esimerkiksi kanilla ei treenattu ollenkaan kesäkuussa, mutta otin sen mukaan taippareihin, jotta voitaisiin ottaa nopeasti tuntumaa, mikäli päästäisiin jäljelle. Koe eteni samalla tavalla kuin viimeksi: Vilppu kävi hakuruudussa katsomassa varikset, mutta ei tuonut niitä. Tuomari ehti jo sanoa, että "jos se vielä menee variksen ohi eikä ota sitä, koe päättyy tähän". Silloin Vilpun päässä naksahti jokin vipu päälle ja se toi variksen. Ja sen jälkeen se toi kaikki varikset, kunnes tuomari totesi neljännen kohdalla, että riittää. Jäljellä Vilppu meni kanille, mutta otti kanin kantoon vasta, kun tuomari tuli viereen ja kehui hieman. Lopultakin vuosien tavoite on saavutettu ja taipparit saatiin läpi! Rimaa hipoen, mutta kuitenkin.

Pakollinen virallinen poseeraus

Kesäkuussa Elina kävi Vilpun kanssa myös toko-kisoissa ja sai kolmannen ALO1 tuloksen. Näin ollen Vilppu saavutti tokossa myös koulutustunnuksen TK1. Kävimme myös koiranäyttelyssä 6.8. Vesilahdella, jossa Vilppu saatiin käyttöluokkaan nyt, kun taipparitkin oli suoritettu. Tulokseksi tuli Hyvä (H), johon oltiin ihan tyytyväisiä tai ainakin tyytyväisempiä kuin T:hen kolme vuotta sitten. Tuskin innostutaan näyttelytouhusta enempää, mutta nyt ainakaan näyttelyt eivät ole este valioitua jossakin :)

Tunturipurossa Ylläksellä viilentymässä

Syksyllä luvassa on ainakin metsästystä sekä nome- ja mejä-treenejä. Lisäksi Elina aloitti Vilpun kanssa nose work -kurssilla ja tokoakin varmaan jatketaan.

Lauma laajenee

Vilpulla tuli 22.3.2016 jo neljä ikävuotta täyteen. Synttäreitä juhlittiin perinteisesti maksalaatikkokakulla perheen kesken. Vilppu on edelleen energinen ja leikkisä iän karttumisesta huolimatta, mutta onneksi rauhallisuuttakin on tullut lisää. Maaliskuun alussa Vilpun maailma kuitenkin hieman järkkyi, kun laumaan ilmestyi uusi jäsen. Kuvassa pojan ja Vilpun ensikohtaaminen, joka sujui hyvin. Ensimmäisen kuukauden aikana ei ole ilmennyt ongelmia ja vauva ei jaksa Vilppua enää hirveästi kiinnostaa. Ehkä pientä huomionkipeyttä on ilmennyt, mutta se on toisaalta vaikuttanut positiivisesti treenisuorituksiin.

Olemme aloittaneet pikku hiljaa treenaamaan taippareihin, joihin on edelleen tarkoitus mennä kokeilemaan heti toukokuussa. Pari kertaa on harjoiteltu riistalla ja muuten dameilla. Alla video hakuruudusta helmikuun lopulta. Kyseessä melko tylsä video, jolla näkyy lähinnä ohjaajan jäykkää seisoskelua :) Näkyy siitä kuitenkin se, että koiralla on intoa, mutta otteet riistasta ovat vähän kehnoja. Pääasia kuitenkin, että koira etsii ja tuo linnut ohjaajalle. Tänään tehty kanijälki puolestaan onnistui palautuksen osalta loistavasti, mutta Vilppu haahuili vähän omia reittejään saaliin luo eikä malttanut mennä hajun perässä.

Syksyn sorsastukset saivat minut innostumaan kosteikon rakentamisesta isäni maille Urjalaan. Vanha lampi sijaitsee pellon reunassa ja siinä on joskus ollutkin sorsia. Nyt se on tarkoitus raivata ja kunnostaa vesilintuystävälliseksi kosteikoksi. Kosteikkoa voidaan hyödyntää hieman noutajakoulutuksessakin, mutta päätarkoitus on lisätä alueella sorsia eikä hätyyttää niitä liikaa metsästämällä. Kosteikkoprojekti alkoi pajupuskien raivauksella, josta ohessa ennen ja jälkeen kuvat. Jos kosteikon rakentaminen kiinnostaa, kannattaa hankkia tietoa osoitteesta http://kosteikko.fi ja perehtyä Suomen Riistakeskuksen kosteikko-oppaaseen, joka on saatavilla ilmaiseksi sähköisenä versiona.

 

Uusi vuosi

Vuosi 2015 on paketissa ja Vilppu ehti vielä ennen joulua saamaan yhden ALO1-tuloksen tokosta. Vilppu on ilmoitettu jo seuraaviinkin toko-kisoihin, jotka ovat parin viikon päästä.  Välikevennyksenä alla on pari Vilpun 2015 (itse)oppimaa asiaa: Rappusissa nukkuminen ja pää etutassujen välissä makaaminen. Kummastakaan ei ole hirveästi hyötyä, mutta ne ovat päättyneen vuoden kovimpia juttuja kumpikin, jos Vilpulta kysytään.

  

Vuosi 2016 alkoi myös hienosti, kun Vilppu jäljesti onnistuneesti haavoitettua peuranvasaa n. 2 km (matkaa tosin on vaikeaa arvioida). Pari hukkaa tuli, mutta hyvin meni siihen nähden, että jäljestystä ei olla juurikaan harjoiteltu. Erityisesti hommaa vaikeuttivat hankala maasto ja useat tuoreet peuranhajut. Vilpun työskentely oli innokasta ja suurimman osan matkasta se pysyi epäröimättä jäljellä (lumisissa kohdissa ohjaaja pystyi varmistamaan). Vasa tuli lopulta passiketjuun ja päästiin lopettamaan. Valitettavaa tietysti, että jahdissa tuli haavakko, mutta onneksi näitä tapahtuu harvoin ja tällä kertaa oli koira mukana. Lopulta osottautui, että vasa oli melko sairas yksilö eikä se olisi selvinnyt kovin pitkään ilman ampumistakaan.

Tänä vuonna vielä metsästellään pari kuukautta ja sitten aletaan treenailemaan taas taippareihin. Ehkä mejääkin vielä kokeillaan, kun se tuntui luonnostaan sujuvan melko hyvin :)

Metsästystä ja taipparitreenejä

Täytyy heti kärkeen todeta, että valitettavasti taipumuskoe jäi tältäkin vuodelta suorittamatta: Kangasalan taipparit peruuntuivat hautajaisten takia ja ilmoittauduimme Pomarkussa järjestettäviin kokeisiin. Niihin emme kuitenkaan mahtuneet mukaan ja käytännössä seuraava mahdollisuus on kokeilla vasta ensi vuonna. Harmi sikäli, että kaikki osa-alueet oli saatu lopultakin melko hyvin toimimaan. Jopa pitkään kanittanut pupuosuus (heh heh) oli saatu kohtalaisen varmaksi. Noh, toukokuussa sitten ja voihan se olla, ettei kaikki olisi mennyt kuitenkaan putkeen koetilanteessa.

Olemme kuitenkin treenanneet nomea riistalla tai dameilla edelleen melko säännöllisesti, vaikka taipparit jäivätkin väliin. Viime blogipäivityksen jälkeen olemme käyneet myös kerran sorsametsällä ja kaksi kertaa jänismetsällä. Vilppu teki kaksi onnistunutta vesinoutoa samalla kosteikolla kuin viimeksi. Toinen sorsista tippui pieneen saarekkeeseen ja sitä Vilppu ei meinannut osata tuoda. Mutta kun lähdimme seurueen kanssa näköetäisyyden ulkopuolelle, niin Vilppu juoksi parin minuutin päästä sorsasuussa luoksemme. Ilmeisesti uusi tilanne vain aiheutti epävarmuutta, kun olisi pitänyt lähteä sorsa suussa maalta uudestaan uimaan. Jänismetsällä Vilppua on hyödynnetty "ylösajamisessa" sekä passikaverina harjoitellen samalla malttia. Vilpusta oli myös hyötyä yhden ammutun rusakon etsimisessä, joka ehti hävitä muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. Tottelevaisuus ja maltti ovat parantuneet melko paljon ja esimerkiksi viime reissulla V ei lähtenyt 100 metrin päästä kirmanneen peuran perään. Vielä on hieman kysymysmerkki, kuinka käy jos jänis tulee joskus meidän passiin :)

Vilppu on käynyt Elinan kanssa toko-treeneissä lähes joka viikko ja heidän on tarkoitus mennä kisoihinkin vielä tämän vuoden puolella. Muita lajeja ei olla nyt viime aikoina harrastettu.

Päivitys pitkästä aikaa

Edellisestä päivityksestä on kulunut sen verran aikaa, että Vilpun toinenkin ohjaaja päätti alkaa ylläpitämään tätä blogia. Tekstin määrä todennäköisesti pienenee ja laatu huononee :) Ei päivitetä yhteen julkaisuun kuitenkaan koko vuoden tapahtumia, mutta kerrotaan tiivistetysti pääkohdat ja nykytilanne.

Taipparit ovat vieläkin läpäisemättä, mutta ne ovat edelleen tavoitteena ja olemme treenanneet melko säännöllisesti ainakin kerran viikossa. Talvella tosin pidimme muutaman kuukauden taukoa. Nyt taippareiden kaikki osa-alueet periaatteessa sujuvat hyvänä päivänä, mutta välillä ilmenee edelleen yllättäviä ongelmia. Motivaatiota ja keskittymistä on koitettu parantaa tekemällä enemmän malttiharjoituksia ja vähentää varsinaisia treenejä riistalla. Strategia näyttää toimineen ainakin toistaiseksi ja syyskuussa tarkoitus on mennä kokeilemaan taippareita ellei tule dramaattisesti takapakkia sitä ennen.

Vilppu pääsi elokuussa 2015 myös ensimmäistä kertaa virallisesti mukaan sorsastukseen. Aikaisemmin Vilppu on ollut mukana jänispassissa, mutta noutohommia on vältetty taippareiden läpäisyä odotellessa (jotta ei innostuisi liikaa). Nyt kuitenkin päätettiin antaa koiran noutaa ja saaliin todennäköisyyttä lisäsi metsästyspaikkana ollut kaverin rakentama/ylläpitämä kosteikko, jossa sorsat viihtyvät. Kun saavuimme kosteikolle sorsastuksen aloituspäivänä Vilppu jätettiin odottamaan n. 10 metrin päähän vedestä. 60-70 linnun sorsan parvesta ammuttiin kolme kappaletta, joista Vilppi nouti vedestä kaksi. Koira odotti kiltisti istuen eikä häiriintynyt ampumisesta. Ensimmäisen session jälkeen Vilppu oli myös etsimässä haavakkoa läheisen järven rannalta (joka lopulta löytyikin) sekä kyyhkyspassissa ja illalla vielä iltalennolla. Päivän jälkeen sekä koiraa että ohjaajaa väsytti.

Kuva: Mikko Alhainen,
Suomen Riistakeskus Kotiseutukosteikko Life

Nomen ja metsästyksen lisäksi Vilpulla on harrastettu Elinan ohjaamana edelleen tokoa sekä aloitettu uutena harrastuksena myös agility. Tokosta Vilppu onnistui saavuttamaan kesäkuussa ensimmäisen ALO1-tuloksen. Vilppu tykkää agilitystä, mutta sitä harrastetaan ilman sen kummempia tavoitteita.

Hyviä terveystuloksia ja treenipäivitystä

Vilpun virallinen terveyslausunto lonkka- ja kyynärnivelistä tuli tänään Kennelliitosta, ja ne olivat hienosti A/A ja 0/0. Tosi mukavaa, että siinä suhteessa kaikki on hienosti! Vilpun kanssa kävimme viime perjantaina kuvissa ell Kari Ventelällä Kankaanpäässä ja voin suositella häntä lämpimästi.

Treenipuolella olemme ahkeroineet viime aikoina paljon. Muutama viikko sitten oli Siipiveikon kenneltreffit Loimaalla. Viikonlopun aikana treenattiin noutojuttuja kahdessa ryhmässä. Me olimme Piia Backin ryhmässä muiden taippari/alo -tasoisten koirien kanssa. Lauantaina treenattiin dameilla markkeerauksia ja linjaa metsässä, sekä hakua ja kanijälkeä. Sunnuntaina treenattiin dameilla markkeerauksia ja linjoja pellolla. Vilpun kanssa emme ole aikaisemmin juurikaan näitä asioita treenanneet, koska olemme välttäneet sen kuumentamista heitoilla. Taippareita kohti treenatessa olemme painottaneet hakua ja malttitreeniä. Linjatreeniä olimme tuota ennen vasta ihan alkeista aloittaneet omin päin. Piia kuitenkin oli todella mukava ja asiantunteva kouluttaja ja osasi sopeuttaa harjoitukset kunkin koirakon tason mukaisiksi. 

Yllätyimme Tommin kanssa siitä, kuinka huippukiva ja osaava koira meillä on. Nyt pääsemme toden teolla treenaamaan ja vaihtelemaan erilaisia harjoitteita Vilpulle! Vilppu pystyi myös melko hyvin rauhoittumaan tilanteessa, joka aiemmin olisi ollut vaikea (uusi paikka, uusia koiria ja ihmisiä), ja se varmasti oppi myös paljon viikonlopun aikana. Erityisen paljon kuitenkin opimme itse mm. tuulen suunnan ja hajustamisen merkityksestä treenien suunnittelussa, miten linjoja ja markkeerauksia voi treenata jne. Oli kiva nähdä myös se, että Vilppu ei oikeastaan väsähtänyt, vaikka treenipäivät olivat pitkiä ja kuumia. Lauantainakin se vielä päivän päätteeksi jaksoi tehdä töitä innolla. Oikeastaan päinvastoin sen työmotivaatio ja keskittyminen paranevat, mitä pidemmän aikaa treenataan!

Kenneltreffeillä oli myös erityisen kiva tavata muita Siipiveikkolaisia ja seurata kivojen koirien työskentelyä. Illanviettoa, saunomista ja makkaranpaistoa, sekä kuulumisten vaihtoa! 

Myös Nuuskujen taipparikurssi on ollut käynnissä, ja siellä on treenattu toistaiseksi hakuruutua dameilla, sekä totuteltu riistaan. Vilppu on ehkä ollut perusasioissa vähän edistyneempi kuin muut osallistujat, mutta tarvittavaa häiriötreeniä olemme kyllä saaneet hyvin. Lisäksi olemme treenanneet omin päin. Vilppu tarvitsee vielä ennen taippareita reilusti riistatreeniä, että voidaan luopua pallolla palkkaamisesta ja saadaan varmuutta riistojen ylös ottamiseen ja palautukseen. 

Viime viikolla meillä alkoi myös kesätokoilut Hervannassa torstaisin, ja ilmoittauduinpa yksiin möllikisoihinkin. Aktiivista harrastustoimintaa siis vielä ennen kesälomaa!