lauantai 17. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...

Toivottavasti joku vielä käy välillä kurkkaamassa blogia, sen verran vähiin on päivitykset jääneet. Syytän tällä kertaa työkiireitä, sillä oman väitöskirjaprosessini loppukiri sattui osumaan kesä-heinäkuulle eikä vasta syksyyn, kuten olin alunperin ajatellut. Siksi kesä on mennyt mun osalta paljolti koneen ääressä istuen, mutta onneksi heinäkuun lopussa väikkäri lähti esitarkastukseen ja olen ehtinyt myös vähän lomailla. Vilpun kanssa touhuilu on myös tuonut kivaa vaihtelua ja rentoutusta puurtamiseen.

Retki Pirunkurulle

Olemme kesän aikana käyneet mm. muutaman päivän reissulla kesäisessä Lapissa, Ylläksellä. Siellä teimme päiväretkiä tunturiin, ja Vilppu sai liikkua sydämensä kyllyydestä. Suurimman osan aikaa lenkeillä se olikin hihnasta vapaana ja pysyi tosi hienosti meidän lähellä, välittömästi kiinni otettavissa, niinkuin pitääkin. Muutenkin kesän aikana ollaan huomattu, että Vilpun perustottelevaisuus on kehittynyt paljon. Ollaan edistytty luoksetuloasioissa, vapaana vierellä kulkemisessa ja asioista luopumisessa (esim. kaiken maailman kepeistä ja karahkoista, joita pitäisi aina päästä pureskelemaan...). Vilppu pysyy myös jo omalla terassilla ja vanhempieni terassilla Urjalassa käskystä, eikä karkaile omille teilleen. Kiva, kun koiraan voi luottaa! Pahimmat häiriöt ovat edelleen toiset koirat, ja kesän aikana ei olla hirveästi oltu muiden koirien kanssa tekemisissä, joten saa nähdä mitä syksy tuo sen suhteen tullessaan.

Laivakoira!

Treenirintamalla ollaan edistytty noutojutuissa sen verran, että hakuruutua on tehty dameilla ja Vilppu löytää yleensä damit hyvin ja tuo ne myös minulle suoraviivaisesti. Joskus sentään keskittyminen herpaantuu, jos metsästä löytyy muita hajuja, mutta ollaan yritetty tehdä helppoja juttuja vielä tässä vaiheessa. Ihan viime aikoina ollaan keskitytty enemmän riistaan, koska varis ei edelleenkään ole Vilpun lempiasia ja ylösotot eivät ole sujuneet ihan toivotusti, sekä kanto-ote on myös huono (siivestä roikutetaan tms.).

Varisjuttuja ollaan nyt tehty lähes viikoittain. Koska pelkkä noutokäsky on viime aikoina tuntunut paineistavan Vilppua niin että se alkaa esittää sijaistoimintaa eikä suostu ottamaan lintua, niin nyt ollaan keskitytty taas lisäämään Vilpun mielenkiintoa varikseen. Olenkin esittänyt melkoista teatteria Vilpulle. Olen kanniskellut varista ympäriinsä ihastellen sitä kuin aarretta, ja napannut sen maasta Vilpun nenän edestä, jos se ei ole heti ottanut sitä suuhunsa. Selvästi se, että itse olen yli-innostunut variksesta lisää myös Vilpun kiinnostusta siihen. Ollaan myös yritetty vielä parantaa kanto-otetta teippaamalla variksen siivet. Teipatun variksen ylösotto on suoraviivainen, eikä Vilppu jää roikkumaan riistalle. Mielenkiinto paranee myös siitä, kun Vilppu saa itse löytää variksen piilosta metsästä. Ollaan otettu varis lenkille mukaan ja piilotettu se Vilpun huomaamatta vetäen myös pieni jälki variksella metsään. Nenänkäyttö motivoi Vilppua, joten tämä tuntuu toimivan. Näillä keinoilla riista-into on selkeästi lisääntynyt, joten yritämme nyt edetä pienin ja säännöllisin askelin! Kunhan riista-into vielä kasvaa niin Vilppu on todennäköisesti valmis taippareihin, joten tähtäämme aikaiseen ensi kevääseen!

Uimamaisteri

Vilpulle on myös vedetty kesän aikana muutama verijälki, ja ilmoittauduimmepa jo pariin mejä -kokeeseenkin. Toisesta emme vielä tiedä, mutta tollerimejästä paikka jäi saamatta. Täytyy olla nopeampi näissä ilmoittautumisissa ensi kesänä... Sen lisäksi ollaan mietitty ensi kesäksi vesipelastuksen harrastamista, koska Vilppu on aikamoinen vesipeto ja rohkeana poikana mm. hypännyt jo soutuveneestäkin uimaan. Viime viikolla kävinkin tutustumassa lajiin Nuuskujen vepe-kokeessa ja voi olla että pieni vepe-kärpänen puraisi, joten saapa nähdä.

Syksyn alkaessa ilmoitin meidät myös tokoryhmään Koiranpäiviä - koirakouluun, joka on Ruskossa. Tavoitteena häämöttää tokon alokasluokkaan osallistuminen tulevan syksyn aikana. Rallytoko vaihtuu siis ainakin toistaiseksi tokoon. Koirakoutsin muuttaessa kauemmas meistä Ylöjärvelle, ei meidän oikein kannata ajella sinne asti. Olisi epäreilua Vilpulle lähteä treenaamaan hirveällä kiireellä, kun en välttämättä ehtisi töiden jälkeen edes kunnolla lenkittää sitä. Toisaalta olin muutenkin miettinyt vaihtoa tokoon, koska rallytokossa en vaan meinaa mitenkään pysyä nopean koirani tahdissa kun pitäisi samaan aikaan edetä radalla, lukea kylttejä ja pitää koira hallinnassa. Tokon alokasluokan liikkeet Vilppu suurinpiirtein jo osaakin, eli nyt aletaan vaan työstämään niitä valmiiksi ja treenaamaan suuremmissa häiriöissä.

Pari viikkoa sitten meillä oli myös pieni säikähdystilanne, kun Vilppu sai yhden päivän ja yön aikana monta kertaa vinkumis/kipukohtauksia. Niskajäykkyyden takia eläinlääkärissä epäiltiin tollerien autoimmuunisairautta meningiittiä, ja kävimme Aistissa Vantaalla lisätutkimuksissa. Onneksi selkäydinnestenäyte oli puhdas, samoin röntgenkuvat. Todennäköinen syy on siis lihasperäinen venähdys tms. Vilppu kävikin tällä viikolla fyssarilla, joka löysi sekä niskasta, että selästä kireyksiä. Kahden viikon päästä meillä on uusi aika, jotta saadaan ihan kunnolla kaikki hierottua. Positiivista näissä eläinlääkärikeikoissa oli, että Vilppu sai molemmilta eläinlääkäreiltä kommentiksi "onpas kiltti ja rauhallinen tolleri". ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti