Hienosti hihnassa ja taipparikurssikuulumisia

Kävimme Vilpun kanssa muutama viikko sitten treenaamassa kasvattajien Villen ja Annan luona Valkeakoskella. Tarkoitus oli treenata riistankäsittelyä, jossa meillä on ollut ongelmaa. Saimme kuitenkin palautetta myös huonosta hihnassa kulkemisesta ja keskityimmekin sen asian treenaamiseen oikein perusteellisesti. Olin itse ajatellut aiemmin, että Vilpulla voisi olla kahdenlaiset hihnasäännöt, eli että kun tehdään yhdessä jotain treeniä, sen pitäisi kävellä vierellä ja ei haistella maata tai tehdä muutakaan ylimääräistä, ja toisaalta arkilenkeillä saisi tätä muuta tehdä. Tämä ei kyllä ole missään nimessä toiminut, mutta en ole vaan tajunnut asiaa tarpeeksi selvästi itse. Arkisinkin aiemmin oli välillä ongelmaa erityisesti toisten koirien ohituksessa ja muutenkin usein oli niin että Vilppu meni edellä välittämättä hihnan toisessa päässä kulkijasta tippaakaan. Treenitilanteissa taas se säntäili usein hihnan päässä, vinkui ja riehui jne. eikä tosiaan erottanut että nyt pitikin mennä nätisti vierellä. Kasvattajat ovat kyllä aiemminkin huomauttaneet meille tästä, mutta en ole vaan itse tajunnut että kyllä ne säännöt pitäisi olla samat koko ajan, koska eihän koira voi tietää milloin siltä mitäkin käytöstä odotetaan. Olin kuvitellut että koiran pitää saada antaa haistella ja esim. pissailla hihnalenkeillä ja että jos tämän kieltäisin, olisin jotenkin erityisen julma koiraa kohtaan. Varmaan joku näin ajatteleekin, kun näkee miten nykyään lenkkeilemme hihnassa...Totuus on kuitenkin se, että Vilppu on varmaan stressannut ja ollut epävarma monissa tilanteissa, koska se ei ole voinut luottaa minun johtajuuteeni ja siihen että minä teen päätökset sen puolesta. 

Saimme oikein niin perusteellista koulutusta, että Ville  kuvasi videolle menoamme, ja siitä näin kyllä miten Vilppu oli tilanteessa se joka määrää. Joten ei muuta kuin ensin tuo hihnahomma kuntoon hyvällä opastuksella ja sitten työstämään muutenkin johtajuusasioita. Lueskelin ennen Vilpun meille tuloa Jan Fennellin kirjoja ja innostuin nyt taas palaamaan niihin. Fennell uskoo lauma-ajatteluun ja johtajuuteen koiran ja ihmisen välisessä suhteessa. Johtajuus pitäisi siis ottaa kaikissa asioissa: koira ei päätä milloin mennään ulos, milloin syödään, minne mennään lenkillä jne. Fennellin mielestä koira on onnellisimmillaan silloin kun sen ei tarvitse ottaa johtajuutta itselleen. En tiedä allekirjoitanko ihan kaikkea (esim. Fennellin mukaan ihmisten pitäisi näytellä syövänsä jotain aina ennen kuin koira saa ruokansa, jotta se tajuaa olevansa hierarkiassa alempana), mutta nyt alan pikku hiljaa ymmärtää mitä on tollerin dominointiin taipuva luonne, ja miksi sanotaan että se tarvitsee määrätietoisen omistajan... Tämä pomottaminen kun on sen verran fiksua, että omistaja ei edes tajua olevansa käskytettävänä... 

Tällä hetkellä hihnalenkeistä on tullut paljon helpompia ja Vilppu kulkee nätisti vierellä vetämättä, vaikkakin kyllä toisinaan vielä kokeilee asiaa. Vaikein testi oli eilen kun Nipsu ja Mirjami kävivät lenkillä kanssamme.  Eli vielä saadaan olla tarkkana, että ei lipsuta kriteereistä. Kun uudet säännöt tulivat voimaan, Vilppu osoitti useamman päivän ajan mieltään niin että vapaana ollessaan se ei totellut mitään käskyjä vaan painoi menemään omia menojaan. Tuossa vaiheessa olin aika epätoivoinen, että ollaanko menty ojasta allikkoon, mutta onneksi nyt luoksetulo ja muutkin käskyt ovat taas toimineet. Teemme siis joka päivä vähintään yhden pidemmän lenkin, jonka aikana Vilppu pääsee olemaan koira; juoksemaan metsässä vapaasti ja haistelemaan ym. joten varmasti sellaiset tarpeet tulevat myös tyydytettyä vaikka hihnassa niitä ei saakaan toteuttaa.

Taipparikurssilla tutustuttiin viime viikolla kaniin ja tällä viikolla lokkiin. Erityisesti kani oli Vilpun mielestä aivan ihana, mutta lokinkin se otti kantoon aika nopeasti. Lokissa oli kylläkin sukka ympärillä kantamista helpottamassa. Takaiskua sen sijaan tuli vähän kun Vilppu kuumentui vedestä/uimisesta/veteen heitetyistä dameista. Sain sen karjaisemalla rauhoittumaan vähän autolta tullessa ja kuvittelin että vesinoutokin voisi onnistua, mutta Vilppu lähtikin damin kanssa heittämään hullua rinkiä rannalla eikä tullut luokseni. Se päästi ilmeisesti kaikki höyryt ulos, mutta mua harmitti ja otti päähän. Kun sain sen lopulta takaisin hallintaan ja vierelleni, olin aikeissa viedä sen autoon suorilta, mutta kurssin ohjaajat olivat sitä mieltä ettei suoritusta kannattaisi jättää siihen, koska nyt Vilppu vaikuttikin yhtäkkiä ihan rentoutuneelta ja rauhalliselta istuessaan vieressäni. Ajattelin ettei asiat voi siitä enää huonommin mennä ja tehtiin vesinouto lokilla. Vilppu toikin lokin suoraan mulle ja homma päättyi siis hyvin. Sama episodi kuitenkin toistui kun harjoiteltiin jälkeä, eli ensin se lähti juoksemaan päättömästi metsässä kunnes kierrokset olivat vähän laskeneet, ja tehtävä palautui mieleen. Nyt pitäisi varmaan keksiä joku tapa purkaa Vilpun kierrokset autosta otettaessa, että se ei lähtisi purkamaan niitä, kun pitäisi tehdä töitä. Tokokurssilla käytin vetolelua vähän samaan tarkoitukseen, joten ensi kerralla täytynee ottaa se mukaan myös taipparitreeneihin. Lisäksi taas pitäisi varmaan mennä istuskelemaan/seisoskelemaan johonkin muiden treeneihin malttia treenaamaan.

Pari otosta taipparikurssilta, kuvaajana Risto Syrjä: