Eilen olimme Vilpun kasvattajien luona Nessan pentujen pentutreffeillä. Ajattelimme etukäteen, että Vilpun olisi hyvä juosta pahimmat energiansa pois etukäteen ja kävimme sen kanssa kiertämässä vajaan tunnin lenkin vapaana. Treffien aluksi olikin kuitenkin tarkoitus lenkkeillä, koska muut tulijat olivat tulleet kauempaa. Lenkin aluksi Vilppu pääsi karkaamaan Tommilta, kun Tommi otti sen hihnasta. Tästä alkoivat vaikeudet, ja myöhemmistä treeneistä ei oikein tullut mitään. Meissähän se vika enemmän oli kuin koirassa, kuten aina. Minun olisi pitänyt olla Vilpun ohjaaja koko päivän ja muutenkin meidän olisi pitänyt puuttua heti sen hölmöilyihin. Vilppu ei ottanut varistakaan millään kantoon, vaikka kaikki konstit olivat käytössä. Myöskään tokojutut eivät sujuneet kovin mallikkaasti. Kontakti puuttui ja luoksetulossa Vilppu painatteli haistelemaan lumipenkkoja... Noidankehä oli valmis kun oma pettymys heijastui väkisin keskittymisen herpaantumisena. Joten kotiin ajellessa sitten oli tosi kurja fiilis ja mietti että onkohan tässä nyt tullut luultua itsestään liikoja, että ei minusta ole kouluttamaan tuota koiraa. Eniten harmittaa kun aina päättää, että pitää olla vielä selkeämpi ja vaatia koiralta niitä asioita jotka se osaa, mutta sitten käytännössä on aina liian myöhässä tai lipsuu omasta olemisesta. Treenatessa pitäisi vaan pystyä sekä 100% keskittymään koiraan että olla oikeastaan jo pari askelta sen edellä, että pystyisi ennakoimaan. Ja Vilppu kyllä tosiaan kokeilee ja käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet kun mun huomio ei ole sen tekemisissä. Illalla onneksi päästiin nollaamaan tilanne ja huono fiilis kavereiden luona "Neljän tähden illallinen" -henkisessä illanvietossa.
Vilppu pentutreffeillä, kuva Sanna Karlsson
Tänään suuntasimme kimppatreeneihin Kaukajärvelle. Treeniporukka koostui lähinnä Siipiveikoista ja muista tutuista koirista. Itseäni kyllä jännitti aivan hirveästi, mutta toisaalta oli tärkeää nousta tuolta pohjamudista heti treenaamaan uudestaan. Käytiin aamulla vain perushihnalenkillä ennen treenejä, ettei keskittyminen menisi ainakaan väsymyksen takia pilalle. Vilppu odotti myös autossa puolitoista tuntia kun muut koirat treenasivat. Treenattiin aluksi ihan perus luoksetuloa ja seuraamista. Itse harjoittelin Annan opastuksella taas puuttumaan asiaan heti kun Vilppu vähänkin lähti hallinnasta. Pian se olikin jo tosi keskittyneessä mielentilassa ja istui perusasennossa vieressäni vaikka toinen koira kierteli meitä häiriönä ja mm. yksi hiihtäjä käveli ohitse. Eikä mitään vinkumisia tai maan haisteluita. Paikallaolot, daminoudot ja varisnoudot lähtivät kaikki sujumaan. Olin kyllä todella ylpeä meistä. Toki heti kun itse rentouduin ja aloin juttelemaan muille ihmisille, Vilppu kokeili taas huomaanko, jos se lähtee tekemään omiaan... Mutta selvästi Vilppu osaa jo paljon ja kaikki on kiinni siitä, että saan sen oikeaan mielentilaan ja uskomaan että minä olen se, joka hallitsee tilannetta. Nyt on taas paljon intoa treenata lisää, ja taidankin perua rallytokot tältä viikolta, niin päästään tiistainakin tekemään nome/perushallintatreeniä, ettei hyvä vire katoa. Treeniseura on muuten tervetullutta! Meillä alkaa sunnuntai-illan ratoksi vielä Vilpun korvien parturointi, koska sain siihen tänään opastusta Annalta.
Lähikuvassa, kuva Sanna Karlsson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti