Helmikuun hangilla

Helmikuu on sujunut talvisissa merkeissä ja ollaan ehditty Vilpunkin kanssa touhuta, vaikka suurin osa ajasta on mennyt asuntokuvioiden selvittelemisessä. Saimme lokakuulta myynnissä olleen asuntomme kaupaksi ja maaliskuussa on edessä muutto. Tässä ollaankin nyt sitten juostu asuntonäytöstä toiseen etsimässä sopivaa uutta kotia. Sellainen on nyt ehkä löytynyt, ja kävimme tänään testaamassa myös läheiset ulkoilu- ja lenkkeilymaastot, jotka olivat oikein mainiot. En kuitenkaan paljasta vielä enempää, kun lopullista päätöstä ei ole tehty.

Lenkin yhteydessä tänään käytettiin tilaisuutta hyväksi treenata nomejuttuja vieraassa paikassa. Tehtiin aluksi perushallintaa eli luoksetuloja, luoksetuloja damikujan läpi ja damin lentäessä ohitse sekä seuraamista hihnassa ja ilman hihnaa. Menivät oikein hyvin. En ole vielä ihan keksinyt sellaista konstia, millä Vilpun saisi aina tuohon oikeaan "treenimielentilaan". Avainasioita ovat Vilpun sopiva vireystila (ei liian väsynyt tai liian energinen) ja oma keskittyminen täysillä koiraan (oma vireystila?), sekä se että muistaa heti puuttua pieniinkin hölmöilyihin. Ollaan myös nyt treenatessa otettu pieni peruskontaktiharjoitus siihen ensiksi. Hallintajuttujen jälkeen otettiin pari perusnoutoa damilla ja ne menivät myös hyvin. Sen jälkeen koitettiin samaa riistalla, mutta Vilppu ei oikein ottanut varista kunnolla taaskaan kantoon. Ilmeisesti uusi paikka jännitti. En tiedä pitäisikö mun vaan vaatia sen variksen tuomista mieluummin kuin houkutella siihen. Jotta homma olisi päättynyt onnistuneesti,  kotipihalla tehtiin pari varisnoutoa ja ne menivät hyvin. Nyt vaan lisää treeniä vieraissa paikoissa ja useammin. Yritetään ehtiä!

Eilen olimme puolestaan tollerilenkillä UKK-instituutin edustalla järven jäällä. Vilppu pärjäsi ihan hienosti isossa koiraporukassa ja vanhemmat koirat kyllä näyttivät sille oman paikkansa. Mikä puolestaan ei ollut niin kivaa oli se, että Vilppu keksi mennä merkkaamaan ihmisten jalkoja, mitä se ei ole kyllä koskaan aiemmin kokeillut. Annoin kyllä heti kovempaa palautetta ja onneksi tuo kokeilu loppui siihen. Muuten oli mukavaa nähdä muita koiria omistajineen.

Kuva: Jenni Kukkola

Viikko sitten huolestuimme Vilpusta, kun kotiin tullessa oli tullut ripulit olohuoneeseen ja ripulin mukana vähän verta. Pelästyin heti, että onko joku luun palanen nyt jumissa suolistossa. Oireet kuitenkin vaikuttivat enemmän siltä että suoli on vain ripulista ärtynyt, ja saimme kasvattajalta ohjeeksi antaa Canikuria, kun Vilpun vointi muuten oli normaali. Seuraavana päivänä vaiva oli onneksi jo ohi. Nyt on ollut liikkeellä kaiken maailman penikkatautiepäilyjä ja myrkkykasoja koiran ulkoilutusreittien varrella, niin helposti sitä hätääntyy.

Vilppu oli perjantaina myös fyssari Kirsi Piispasella hierottavana ja sai kehuja lisääntyneestä lihaksistosta ja massasta. Selässä oli yksi jumikohta ja se saatiin rentoutettua hyvin hieronnassa. Sain ohjeeksi hieroa tuota kohtaa myös tässä fyssarikertojen välillä.