Oivalluksia ja intoa

Vilpun kanssa on viime aikoina tullut paljon onnistumisen kokemuksia. Lupasin viimeksi kertoa poikien metsästysreissusta, eli aloitetaan siitä. Tommi ja Vilppu lähtivät siis reilu viikko sitten koko viikonlopuksi Kalvolaan Tommin metsästyskavereiden kanssa jahtiviikonloppuun. Tarkoituksena oli alunperin, että perjantai iltapäivä-ilta olisi ollut sorsajahtia ja lauantai jänisjahtia. Ajokoira Lillillä oli kuitenkin juuri tullut juoksut, joten se ei päässyt mukaan reissuun. Perjantaina saalista ei ollut tullutkaan, vaikka Tommilla olikin ollut mahdollisuus saada teeri. Teeri oli ehtinyt kuitenkin livahtaa karkuun, kun oli kuulemma pitänyt kaivaa kameraa esiin. Annoin evästykseksi reissulle ohjeen ottaa tätä blogia varten kuvia. ;)

Lauantaina olivat kuitenkin jatkaneet vielä sorsajahtia ja sentään yksi pudotuskin oli tullut. Vilppu ei ollut nähnyt pudotusta, mutta Tommi oli lähettänyt sen kuitenkin etsimään sorsaa ja löytyihän se. Vilppu oli hetken mietiskellyt asiaa, mutta oli lopulta kuitenkin ottanut linnun reippaasti kantoon, vaikkakin vähän huonoon otteeseen siivestä roikuttaen. No, tästä se lähtee ja tämä oli ensimmäinen kohtaaminen lämpimän riistan kanssa kuitenkin. Kuvassa näkyvät myös metsästyksen kannalta epäolennaiset Vilpun uudet valjaat... ;)

Me ollaan Vilpun kanssa käyty maanantaisin rallytokokurssilla, ja edistytty todella hyvin. Vilppu on selvästi vähän rauhoittunut koulutustilanteissa, ja pystyy jo keskittymään suurimman osan tunnin pituisesta koulutuksesta täysin minuun. Edelliskerralla otin mukaan oikein supernamit eli keitettyä peuran sydäntä. Sillä kerralla tehtiin seuraamista ja käännöksiä. Kyltteinä oli siis sellaisia, joissa piti kävellä ensin kyltin eteen oikeaan suorituspaikkaan, ja sitten tehdä käännös seurauttaen joko oikealle, vasemmalle tai kokonaan ympäri. Vilppu pysyi kontaktissa paitsi varsinaisten liikkeiden ajan, myös silloin, kun odotettiin vuoroamme. Liekö supernamit tehneet tehtävänsä, mutta koko seuraavan viikon Vilppu tarjoili seuraamista ihan peruslenkeilläkin. Tuntui siis tajunneen, mistä siinä on kyse. Tää on kyllä arjenkin sujumisen kannalta huippujuttu, kun ihmisten ja koirien ohitukset sujuvat koko ajan paremmin ja paremmin. Tällä viikolla rallytokossa tehtiin mm. perusasentoon istumista muutamien askelten välein (1 askel, perusasento; 2 askelta, perusasento; 3 askelta; perusasento) sekä spiraalia muovitötteröiden ympäri seurauttaen. Lisäksi aloiteltiin eteen istumisen harjoittelua. Se olikin Vilpulle vähän vaikeampi homma, kun on sisäistänyt jo niin hyvin tuon perusasennon paikan. Otin tätä varten uuden käskyn "edessä" ja saimme ohjeeksi harjoitella liikettä seinän vieressä niin että Vilpulla ei ole mahdollisuutta istua vinoon.

Nomessa ollaan viime aikoina tehty tosi vähän, koska Vilppu tuntui kuumenevan dameista jo muutenkin. Eilen lähdettiin kuitenkin siipidamien kanssa lähimetsään harjoittelemaan ja tehtiin ihan perusnoutoja plus pari helppoa hakutehtävää dameilla. Huomasin, että kun muutan äänensävyn käskeväksi heti kun Vilppu on menossa damin kanssa ohi, ja palautan iloisen äänen heti kun se reagoi kääntymällä takaisinpäin, sain damin aika hyvin itselleni. Jospa tämä palautukseen liittyvä haaste nyt lähtisi näillä keinoin. Mun pitää ilmeisesti vaan uskaltaa käskeä tuota koiraa, vaikka olkoonkin pentu niin sillä on sitä luonnetta...Parasta oli kuitenkin se, että käskevä ääni tuntui tehoavan nyt poitsuun tosi hyvin.

Vilpun kehityksestä sen verran että 14 kilon rajapyykki on ylitetty, ja tollerien yhteislenkillä viime viikolla oli jo vaikeuksia erottaa "pienintä" joukosta. Vilpun pitkä häntä sen sijaan ei ole lyhentynyt suhteessa muuhun kroppaan, ja lisäksi poju pitää sitä valppaana ollessaan liikaa kiertyneenä, niin että hännänpää koskee hännänjuurta. Varmaan tuosta tulee meille miinuksia sitten kun lähdetään joskus näyttelyihin, mutta tämä pikkuasia ei kyllä meitä harmita kun muuten koiruus on niin mahtava pakkaus! Alla Vilpun syyslook, vihreä valopanta ja Hurtan sadetakki. Ainakin näymme kauas tuolla sateessa ja pimeydessä! :)