Syksyisiä puuhia

Syksy on alkanut toden teolla, ja nyt sitä vasta pääsee nauttimaan näistä koiranomistajan elämän epämiellyttävämmistä asioista, kun ulkoa tulee mukana kaikenlaista roskaa ja kuraa sisälle. Nyt sitä toden teolla ollaan alettu miettiä, että kodinhoitohuone olis kiva...Oon lykännyt sadetakin ostoa Vilpulle, kun oon ajatellut että kasvaa kuitenkin ulos siitä ennen pitkää, mutta nyt taitaa olla paras hankkia joku takki, kun päivittäin tuntuu vettä tulevan. 

Ennen näitä sadekelejä päästiin kuitenkin nauttimaan muutama viikko sitten mukavasta metsäretkestä Birgitan polulla Lempäälässä. Mukana olivat myös vanhempani. Kävelimme muutaman tunnin lenkin ja välissä kävimme syömässä eväitä nuotipaikalla lammen rannalla. Siellä Vilppu pääsi tutustumaan myös lapinkoira Neliin, joka oli perheineen myös ulkoilemassa. Ilta huilattiinkin melko rauhassa kotona, kun Vilppu oli niin väsynyt päivän touhuista. Retkellä näimme myös kyykäärmeen, joka oli tullut lämmittelemään aurinkoon. Onneksi Vilppu oli kaukana käärmeestä ja vältyttiin vaaratilanteelta. Olin ottanut varmuuden vuoksi kyypakkauksenkin mukaan, mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Vilppu elementissään. Omenat ovat suurta herkkua, etenkin ne kaikkein mädimmät joita lenkillä löytyy maasta.

Ulkoilun lisäksi ollaan ehditty vielä koulutuksiinkin. Nuuskujen PETO-kurssi loppui tällä viikolla. Vika kerta meni meiltä aivan täysin penkin alle. Vilppu oli ollut edellisen viikonlopun Urjalassa vanhemmillani hoidossa ja oli maanantana vielä siitä vähän väsähtänyt. Sunnuntai-iltana meille vielä tuli hoitokoira Nelli, josta kerron lisää alempana. Vilpun maanantaipäivä meni siis todennäköisesti toista koiraa ihmetellessä, eikä malttanut nukkua, kuten normaalisti. Lisäksi en ehtinyt lenkittää koiruutta töistä tulon jälkeen.

Töistä tultuani pakkasin Vilpun nopeasti autoon ja ajoimme ensin Lielahteen Koirakoutsin rallytokokurssin aloituskerralle. Siellä oli halli täynnä koirakkoja, kun pentukurssi oli alkanut samaan aikaan toisella puolella hallia. Kestikin tovin, että sain Vilpun ylipäätään keskittymään itseeni. Mutta onneksi ekalla kerralla tehtiin vaan perusjuttuja, kuten perusasentoa ja istumista lähinnä. Jouduimme myös lähtemään hiukan aiemmin, jotta ehtisimme sinne Nuuskujen PETO-kurssin vikalle kerralle, joka järjestettiin Niihaman maastossa. Siellä Vilppu alkoi heti vetämään hihnassa ja tekemään kaikkea muuta paitsi keskittymään. Kun eka harjoitus vielä oli luoksetulo muiden koirien läsnäollessa, Vilppu malttoi kyllä odottaa että marssin kymmenen metrin päähän, mutta kun pillitin sitä, se koki sen lupana lähteä haistelemaan muita koiria, eikä meinannut millään tulla luokseni. Harjoitus otettiin uusiksi kaksi kertaa niin että sain Vilpun lopulta tulemaan luokseni.

Tämän lisäksi oli tarkoitus tehdä markkeeraustehtävä damilla ja riistalla. Sanoin heti kouluttajalle, että Vilpulle ei ainakaan heitetä mitään markkeerauksia, vaan korkeintaan käyn viemässä damin rauhallisesti. Vilppu lähti kuitenkin daminkin kanssa touhuamaan omiaan. Tehtävä tehtiin uusiksi liinassa ja sain lopulta damin itselleni, mutta tässä kohtaa luovutin ja totesin ohjaajalle, että me harjoitellaan loppuaika rauhoittumista. Harmitti tosi paljon, kun olisi pitänyt varmaan jättää damihommatkin kokonaan väliin Vilpun viretilan takia. Mutta joskus on tällaisia päiviä. PETO-testiin meillä kyllä ei ole asiaa ennen kuin saadaan vähän harjoiteltua, että kenelle se dami pitikään tuoda...

Tämän viikon meillä on tosiaan ollut hoidossa toinen tolleri, vanharouva Nelli, jolla on iso rooli siinä että ylipäätään päädyimme tollerin hankkimiseen. Ihmettelimme kylläkin Tommin kanssa, että tämänkö yksilön perusteella me tosiaan rotuun päädyimme, Nelli kun on ikänsä puolesta jo hyvin rauhallinen ja helppo tapaus. Erityisesti lenkillä huomaa, miten se talutushihna voi tosiaan olla pelkkä "turvavyö"... Vilpun kanssa on vielä tekemistä, kun se kulkee 90% lenkistä nenä maassa ja harhautuu välillä omille poluilleen. Pääosin vetäminen on saatu lenkeillä kuriin, mutta Vilppu ei vielä oikein osaa seurata lenkittäjää niin että hihna ei välillä kiristyisi kun se hoksaa tienpenkalta jokun hajun (tai bongaa omenan). Itse en haluaisi mennä siihenkään, että koiran pitäisi lenkillä ollessa seurata ihan vierelläni, vaan minulle riittäisi se, että Vilppu osaisi pysytellä mukana hihnan kiristymättä, kulkee se sitten vieressä tai edelläni. Viime viikolla hankitut valjaat ovat kyllä auttaneet nekin hihnakäytökseen, jotenkin ilmeisesti valjaissa hihnan kiristyminen tuntuu erilaiselta, ja Vilppu osaa jarruttaa hihnan kiristyessä.

Tässä kaverusten yhteispotretti. Nelli on kyllä suurimmaksi osaksi aikaa pysytellyt omissa oloissaan keittiön pöydän alla ja komentanut Vilppua mitä kummallisimmin äänin, jos se on mennyt liian lähelle katsomaan. Vilpulle tämä on ollut tosi hyvää harjoitusta, ja vaikka sen on tehnyt mieli mennä härnäämään toista, on se kuitenkin hyvin ymmärtänyt myös Nellin komentamisen. Suurempia konflikteja ei siis ole tullut.

Vilpulla oli kasvussa jokin tasainen vaihe muutaman viikon ajan, mutta nyt se on taas jatkanut kasvua ja painaa jo lähes 14 kg. Viime viikonloppuna tuli 6 kk ikää täyteen! Tänään Vilpulla onkin tiedossa jännittävää tekemistä, sillä se lähtee Tommin kanssa Kalvolaan metsästysviikonloppuun. Tänään siellä on tarkoitus olla sorsastusta ja huomenna jänisjahtia. Vilppu lähinnä hengailee mukana, harjoittelee passissa oloa ja totuttelee asioihin. Raportoin reissusta sitten ensi postauksessa!