Kenneltreffeillä

En olekaan ehtinyt blogia päivitellä, kun meidän vapaa-aika on viime viikkoina mennyt pitkälti asuntojen metsästämisessä ja oman asunnon myynnissä. Näistä kuvioista ei ole vielä paljon kertomista kylläkään. :) Mutta Vilpun touhuista sitäkin enemmän. Viime viikonloppuna oli meidän ja Vilpun ensimmäiset kenneltreffit Valkeakoskella Annan ja Villen luona. Siipiveikkoja oli päässyt mukavan paljon paikalle ja tavattiin myös uusia tuttavuuksia. Tunnelma oli mukava ja rento, ja sääkin suosi sen verran ettei tarvinnut sateessa treenata.

Lauantaina oltiin Päivikki Seppäsen nome-koulutuksessa, jossa muut osallistujat olivat Vilppua edeltäneestä Viis- pentueesta eli lähes vuoden Vilppua vanhempia. Olimme tietenkin aloittelijoita verrattuna muihin, joista moni oli jo taipparit läpäissytkin. Meillä sen sijaan on haastetta vielä perusnoudonkin harjoittelussa. Myös uusi paikka, uudet koirat ja ihmiset tuottivat Vilpulle haastetta.  Kontaktia se piti aluksi ihan hyvin mutta muuttui pian levottomammaksi ja alkoi haistella maata ja mussuttaa pellolla olevia ruohonkorsia. Myös luoksetulo meni vähän pipariksi, eikä sitten viitsitty tehdä harjoituksesta haastavampia versioita, ettei koira tekisi väärin. Damiharjoituksissa Vilppu oli sitä mieltä että kyseessä oli leikki, eikä oikein keskittynyt mihinkään.

Palautteena sain Päivikiltä vahvistaa perusasioita; damin pitämistä ja luovuttamista, damin kantamista nätisti siten ettei sitä mällätä suussa, sekä perusnoutoa pitää vahvistaa. Näitä kaikkia pitää harjoitella erilaisissa häiriöissä enemmän. Treenin jälkeen oli kyllä vähän huono fiilis, koska tuntui ettei mitään jo tehdystä työstä Vilpun koulutuksessa näkynyt. Toisaalta muiden tekemisestä oppi paljon ja Päivikki oli suunnitellut mukavasti harjoitukset niin että nähtiin monenlaista, mm. lähihaun alkeita, pysähtymistä, helposti kuumenevan koiran odotusten laskemista niin että se ei pääsekään hakemaan olettamaansa damia jne. eli paljon opittiin mutta omassa tekemisessä ja oman koiran työskentelyssä on kyllä vielä kovin paljon töitä tehtävänä.

Sunnuntaina suunnattiin uudelleen Valkeakoskelle ja vuorossa olivat Hanna Laasasen vetämät tokotreenit sekä verijäljen jäljestäminen. Tokoharjoitukset olivat hevosmaneesissa, ja sielläkin hajut meinasivat viedä Vilpusta voiton. Sain kuitenkin ohjeita, miten kieltää Vilppua sijaistoiminnasta ja palkita kontaktista, ja pätkittäin meillä menikin ihan hyvin. Kun Vilppu ei saanut haistella maata, se osoitti turhautumista piippaamalla, joten täytyy vaan toivoa että piippaaminenkin poistuu sitten kun sille tulee selväksi että tuollaisissa odotustilanteissa ei vaan tapahdu mitään. Nyt täytyy vaan taas muistaa se johdonmukaisuus ja selkeys koiran kanssa kommunikoinnissa. Lisäksi tarvitaan vielä lisää passiivitreeniä. Tätä ajattelin mennä tekemään Nuuskujen sunnuntain kimppatokotreeneihin/nometreeneihin siten että menemme vain istumaan kentän laidalle ja mitään ei tapahdu. Maltti/passiivitreeneissähän on tärkeää että koira ei saa "palkaksi" passiivisena olosta mitään aktiviteettia, vaan että sillä kerralla tosiaan ei tapahdu mitään vaan ainoastaan lähdetään takaisin kotiin. Jonkin verran ollaan tehtykin tällaista, mutta aiemmin en ole kieltänyt Vilppua sijaistoiminnoista (haistelusta jne.) joten se ei ole kyllä ollut todellista passiivitreeniä.

Myös luoksetuloon saatiin tehotreeniä Hannan johdolla, kun harjoiteltiin ensin helposti niin että Vilppu oli varmuuden vuoksi liinassa ja välimatka minuun lyhyt, sitten pikku hiljaa matkaa kasvattaen ja häiriötä lisäten. Lopulta Vilppu teki onnistuneen luoksetulon koirakkokujan läpi, ja silloin olin kyllä tosi tyytyväinen. Sain myös samalla itseluottamusta tässä asiassa, joka oli lauantaina tuottanut vähän mielipahaa. Tokotreenien jälkeen saatiin vielä vinkkejä näyttelyyn ja harjoiteltiin näyttelyliikkumista. Vilpulla ongelmana tulee olemaan sen kihara turkki, joka pitää silotella ennen näyttelyä ja korvakarvat trimmata. Samoin Vilpulla on rakenteellisena ongelmana köyryselkä, johon saatiin ohjeeksi vahvistaa erityisesti takapään lihaksistoa. Oli puhetta myös, että Vilpun voisi käyttää koirahierojalla/fyssarilla lähiaikoina. Oli kiva kuulla myös muista koirista arvioita, niin oppii tässä pikkuhiljaa itsekin, millainen tollerin pitäisi ulkomuodoltaan olla.

Ennen kotiinlähtöä Vilppu pääsi vielä verijäljelle ensimmäistä kertaa elämässään. Tommi toimi tässä Vilpun ohjaajana ja homma sujui hyvin. Vilppu eteni aika varovaisesti, mutta kuitenkin pysyi jäljellä aika hyvin ja löysi jäljen päästä hirven sorkan. Tommi innostui mejä-hommista kovasti ja onkin nyt aikeissa hommata meille jälkivälineitä, jos päästäisiin jo ensi viikonloppuna vetämään uusi jälki Vilpulle. Toivottavasti nyt maa ei vaan ole lumen peitossa! Tämä laji on kyllä Vilpulle varmasti hyvä, koska siinä se pääsee käyttämään nenäänsä ja kuitenkin työskentely on rauhallista.

Muita touhuja on ollut rallytokon jatkokurssin merkeissä, jossa Vilppu esiintyi eilen aivan esimerkillisen hyvin ja piti kontaktin oikeastaan koko tunnin pituisen treenin ajan. Vilpun paino on tällä hetkellä 15 kiloa ja se alkaa jo näyttää aikuiselta tollerilta. :)

((Kameran unohdimme viikonloppuna kotiin mutta joitakin kuvia on kännykässä ja koitan lisätä niitä muistaessani! ))