Vilpulla on nyt meneillään vauhdikas hampaiden vaihtuminen, ja melkein joka aamu on lähtenyt taas yksi hammas uuden tieltä. Ikenet kutiavatkin ilmeisesti kovin, ja purtavaa on annettu jos jonkinlaista siihen vaivaan. Nyt Vilpulle maistuvat paremmin jo kaupan nahkaiset puruluutkin, joista se ei alkuun saanut oikein mitään irti. Ne ovatkin mukavampia jättää Vilpulle, kun lähdetään pois kotoa, koska noiden isompien luiden kanssa on aina se vaara, että Vilppu saa niistä kaluttua isoja palasia. Nyt kun ruokailukerrat ovat vähentyneet kolmeen kertaan päivässä, voisi tietysti kokeilla josko maha kestäisi raakoja pakasteluitakin, kun niitä ei suositella annettavaksi samaan aikaan nappuloiden kanssa. Vilppu otti viime viikolla hurjan kasvuspurtin ja painaa nyt jo kaksinumeroisen luvun (noin 10 kiloa siis). Oikea tollerinturkkikin on alkanut kasvaa jo!
Ollaan vietetty melko paljon aikaa kotosalla, kun ilmatkin ovat olleet niin huonoja. Kotona ja kotipihalla, sekä lähipuistossa on sitten treenattu tokon perusasentoa ja peruskäskyjä, sekä paikallamakuuta/istumista. Myös hihnassakävelyä ollaan nyt harjoiteltu tehostetusti, ja olen muutaman teholenkin ajan palkannut Vilppua kaikista oma-aloitteisista kontakteista, sekä sivulletulosta. Sivulletulon kautta seuraamisen alkeetkin ovat tulleet luonnollisesti mukaan treeneihimme. Innostuin näistä, kun kävin viime viikolla katsomassa koirakoulu Koutsin pentukurssia, jossa oli mukana tosi hienosti edistynyt Vilpun ikäinen labbisneito omistajineen. Vakuutuin niin, että taidetaan mennä sinne Vilpun kanssa kurssille elokuussa. Vaikka eipä se edistyminen tietenkään kurssista ole kiinni vaan ohjaajan aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä soveltaa oppeja kotona...Toisaalta on varmaan näin aloittelevalle koiranohjaajalle hyväksi saada palautetta omasta toiminnasta heti alussa, ja muutenkin varmaan mukava juttu Vilpullekin.
Olen huomannut että Vilpun viretila vaikuttaa tosi paljon treeneihin; jonain päivänä se malttaa keskittyä paljon paremmin kuin toisina päivinä. Jos on hötkyilypäivä, pitäisi vain malttaa olla vaatimatta liikoja, koska oppimista tapahtuu aina silloin kun molemmilla on kivaa. :)
Nomen puolelta ollaan treenattu perusnoutoa mm. niin että Tommi on ollut avustajana ja vienyt Vilpun kanssa damin puoliväliin matkaa, ja pitänyt sitten Vilppua paikallaan kunnes minä olen kutsunut sitä luokse. Vilppu on nyt alkanut menettää liiallisen kiinnostuksensa damiin, kun olen palkannut sitä damin tuomisesta namilla. Dami on tullut jalkoihini ja sitten Vilppu jää odottamaan palkkaansa. Nyt eilen aloiteltiin vuorostaan damin pito- ja palautustreenit niin että vain laskin damin maahan ja houkuttelin Vilppua ottamaan sen kantoon ja antamaan sitten damin minulle käteen. Vilppu ei tunnu ihan vielä tajuavan harjoituksen ideaa, mutta eiköhän se tästä. Ainakaan sitä damilla leikkimisongelmaa ei enää ole, koska dami ei tosiaan ole enää niin mielenkiintoinen Vilpun mielestä. Saan jopa vähän leikittää sitä damilla, jotta saisin sen tarttumaan siihen. Kasvattaja Anna soitteli alkuviikosta, ja muistutteli meitä näyttämään Vilpulle taas riistaa, joten tehtiin se myös tiistaina. Vilppu kiinnostui variksesta ihan hyvin ja "kantoikin" sitä siivestä vähän matkaa. Täytyy nyt taas ensi viikolla tehdä riistatreeni, jotta se pysyisi mielessä.
Valokuvaus on jäänyt kyllä tosi vähiin...pitää siinäkin ryhdistäytyä. Alla kuitenkin muutama kuva Vilpusta ja naapurissa kyläilemässä olleesta Helmi-koirasta, josta Vilppu sai heti kivan leikkikaverin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti