Syksyisiä puuhia

Syksy on alkanut toden teolla, ja nyt sitä vasta pääsee nauttimaan näistä koiranomistajan elämän epämiellyttävämmistä asioista, kun ulkoa tulee mukana kaikenlaista roskaa ja kuraa sisälle. Nyt sitä toden teolla ollaan alettu miettiä, että kodinhoitohuone olis kiva...Oon lykännyt sadetakin ostoa Vilpulle, kun oon ajatellut että kasvaa kuitenkin ulos siitä ennen pitkää, mutta nyt taitaa olla paras hankkia joku takki, kun päivittäin tuntuu vettä tulevan. 

Ennen näitä sadekelejä päästiin kuitenkin nauttimaan muutama viikko sitten mukavasta metsäretkestä Birgitan polulla Lempäälässä. Mukana olivat myös vanhempani. Kävelimme muutaman tunnin lenkin ja välissä kävimme syömässä eväitä nuotipaikalla lammen rannalla. Siellä Vilppu pääsi tutustumaan myös lapinkoira Neliin, joka oli perheineen myös ulkoilemassa. Ilta huilattiinkin melko rauhassa kotona, kun Vilppu oli niin väsynyt päivän touhuista. Retkellä näimme myös kyykäärmeen, joka oli tullut lämmittelemään aurinkoon. Onneksi Vilppu oli kaukana käärmeestä ja vältyttiin vaaratilanteelta. Olin ottanut varmuuden vuoksi kyypakkauksenkin mukaan, mutta onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Vilppu elementissään. Omenat ovat suurta herkkua, etenkin ne kaikkein mädimmät joita lenkillä löytyy maasta.

Ulkoilun lisäksi ollaan ehditty vielä koulutuksiinkin. Nuuskujen PETO-kurssi loppui tällä viikolla. Vika kerta meni meiltä aivan täysin penkin alle. Vilppu oli ollut edellisen viikonlopun Urjalassa vanhemmillani hoidossa ja oli maanantana vielä siitä vähän väsähtänyt. Sunnuntai-iltana meille vielä tuli hoitokoira Nelli, josta kerron lisää alempana. Vilpun maanantaipäivä meni siis todennäköisesti toista koiraa ihmetellessä, eikä malttanut nukkua, kuten normaalisti. Lisäksi en ehtinyt lenkittää koiruutta töistä tulon jälkeen.

Töistä tultuani pakkasin Vilpun nopeasti autoon ja ajoimme ensin Lielahteen Koirakoutsin rallytokokurssin aloituskerralle. Siellä oli halli täynnä koirakkoja, kun pentukurssi oli alkanut samaan aikaan toisella puolella hallia. Kestikin tovin, että sain Vilpun ylipäätään keskittymään itseeni. Mutta onneksi ekalla kerralla tehtiin vaan perusjuttuja, kuten perusasentoa ja istumista lähinnä. Jouduimme myös lähtemään hiukan aiemmin, jotta ehtisimme sinne Nuuskujen PETO-kurssin vikalle kerralle, joka järjestettiin Niihaman maastossa. Siellä Vilppu alkoi heti vetämään hihnassa ja tekemään kaikkea muuta paitsi keskittymään. Kun eka harjoitus vielä oli luoksetulo muiden koirien läsnäollessa, Vilppu malttoi kyllä odottaa että marssin kymmenen metrin päähän, mutta kun pillitin sitä, se koki sen lupana lähteä haistelemaan muita koiria, eikä meinannut millään tulla luokseni. Harjoitus otettiin uusiksi kaksi kertaa niin että sain Vilpun lopulta tulemaan luokseni.

Tämän lisäksi oli tarkoitus tehdä markkeeraustehtävä damilla ja riistalla. Sanoin heti kouluttajalle, että Vilpulle ei ainakaan heitetä mitään markkeerauksia, vaan korkeintaan käyn viemässä damin rauhallisesti. Vilppu lähti kuitenkin daminkin kanssa touhuamaan omiaan. Tehtävä tehtiin uusiksi liinassa ja sain lopulta damin itselleni, mutta tässä kohtaa luovutin ja totesin ohjaajalle, että me harjoitellaan loppuaika rauhoittumista. Harmitti tosi paljon, kun olisi pitänyt varmaan jättää damihommatkin kokonaan väliin Vilpun viretilan takia. Mutta joskus on tällaisia päiviä. PETO-testiin meillä kyllä ei ole asiaa ennen kuin saadaan vähän harjoiteltua, että kenelle se dami pitikään tuoda...

Tämän viikon meillä on tosiaan ollut hoidossa toinen tolleri, vanharouva Nelli, jolla on iso rooli siinä että ylipäätään päädyimme tollerin hankkimiseen. Ihmettelimme kylläkin Tommin kanssa, että tämänkö yksilön perusteella me tosiaan rotuun päädyimme, Nelli kun on ikänsä puolesta jo hyvin rauhallinen ja helppo tapaus. Erityisesti lenkillä huomaa, miten se talutushihna voi tosiaan olla pelkkä "turvavyö"... Vilpun kanssa on vielä tekemistä, kun se kulkee 90% lenkistä nenä maassa ja harhautuu välillä omille poluilleen. Pääosin vetäminen on saatu lenkeillä kuriin, mutta Vilppu ei vielä oikein osaa seurata lenkittäjää niin että hihna ei välillä kiristyisi kun se hoksaa tienpenkalta jokun hajun (tai bongaa omenan). Itse en haluaisi mennä siihenkään, että koiran pitäisi lenkillä ollessa seurata ihan vierelläni, vaan minulle riittäisi se, että Vilppu osaisi pysytellä mukana hihnan kiristymättä, kulkee se sitten vieressä tai edelläni. Viime viikolla hankitut valjaat ovat kyllä auttaneet nekin hihnakäytökseen, jotenkin ilmeisesti valjaissa hihnan kiristyminen tuntuu erilaiselta, ja Vilppu osaa jarruttaa hihnan kiristyessä.

Tässä kaverusten yhteispotretti. Nelli on kyllä suurimmaksi osaksi aikaa pysytellyt omissa oloissaan keittiön pöydän alla ja komentanut Vilppua mitä kummallisimmin äänin, jos se on mennyt liian lähelle katsomaan. Vilpulle tämä on ollut tosi hyvää harjoitusta, ja vaikka sen on tehnyt mieli mennä härnäämään toista, on se kuitenkin hyvin ymmärtänyt myös Nellin komentamisen. Suurempia konflikteja ei siis ole tullut.

Vilpulla oli kasvussa jokin tasainen vaihe muutaman viikon ajan, mutta nyt se on taas jatkanut kasvua ja painaa jo lähes 14 kg. Viime viikonloppuna tuli 6 kk ikää täyteen! Tänään Vilpulla onkin tiedossa jännittävää tekemistä, sillä se lähtee Tommin kanssa Kalvolaan metsästysviikonloppuun. Tänään siellä on tarkoitus olla sorsastusta ja huomenna jänisjahtia. Vilppu lähinnä hengailee mukana, harjoittelee passissa oloa ja totuttelee asioihin. Raportoin reissusta sitten ensi postauksessa!

Edistymistä kursseilla

Taas tulee tällainen tylsä päivitys ilman kuvia. Me ollaan niin ahkerasti kurssiteltu ja vapaapäivinä vaan otettu rennosti ja lenkkeilty kotimaisemissa, niin eipä niitä kuvia ole tullut otettua. Mutta jospa sitä taas saisi ryhdistyttyä seuraavaa päivitystä varten.

Maanantaisin ollaan oltu siis Nuuskujen peto-kurssilla. Sitä on ollut tähän mennessä kolme kertaa, ja ekasta kerrasta jo raportoinkin. Tokalla kerralla siellä harjoiteltiin paikallaoloa, seuraamista pujotellen koirakkojen välistä, sekä perusasentoa. Nämä sujuivat ihan hyvin, etenkin seuraamisessa päästiin mielestäni kivasti eteenpäin ja paikallaolossa Vilppu oli varsinainen osaaja. Tällä viikolla petokurssilla treenattiin taas paikallaoloa vähän suuremmin häiriöin, sekä damin pitämistä ja luovutusta. Vilppu innostui ohjaajan antamasta damista vähän liikaakin, ja teinkin ensin ihan sellaista treeniä että seurautin sitä damin ohi mutta en antanut ottaa damia ylös ilman hae -käskyä. Vilppu kyllä ottaa damin hyvin suuhunsa ja pitää sitä, sekä palauttaakin suht varmasti mulle, erityisesti jos peruuttelen taaksepäin itse. Ensi kerralla treenataankin sitten riistalla.

Tollereiden noutojen alkeet- kurssi loppui jo viime viikolla. Tykkäsin kovasti ja suurkiitokset menee aluevastaaville Jennille ja Katsulle kurssin järkkäämisestä. Ohjaaja Susanna DiPiazza oli tosi asiantunteva ja mukava tyyppi, ja taidetaan yrittää päästä hänen taippariryhmäänsä kevään kurssille, jos mahdollista. Kurssilla treenattiin toisella kerralla perusnoutoja, sekä riistajuttuja. Vilpulla oli tuolloin vähän keskittymisongelmia, ja perushallinnassa oli tekemistä. Positiivista oli sen sijaan se, että saatiin Vilppu kantamaan varista ilman mitään apukeinoja (teippejä ym.). Vilppu kierteli ja nuuskutteli varista aika kauan ennen kuin otti sen kantoon. Kouluttaja Suski totesi Vilpun ääntelystä, että sillä on kova tahto ottaa varis, mutta ei vaan keksi, miten sen saisi suuhun. Siksi siis ne kummalliset vikinät, joita olen ihmetellyt kun riistaa on käsitelty. Onneksi siis kertoivat positiivisesta ongelmasta, joka häviää varmaan nyt kun Vilppu on saatu kunnolla kantamaan varista. Sain Vilpun myös palauttamaan tipun kivasti mulle, joten olin oikein ylpeä pojusta! Suski totesi jopa, että Vilppu menee ensi kesänä taippareista läpi helposti. Toivotaan näin! Kestokani oli Vilpun mielestä tosi kiva sekin, ja sitä piti vähän tapporavistella, joten sitä ei sitten saanutkaan kauan pitää. Nyt vaan lisää varistreeniä säännöllisesti kotona, sain kurssilta vielä yhden vaakun mukaankin, joten nyt mulla on pakastimen ylähylly täynnä riistaa Vilppua varten. :)

Perjantaisin meillä on ollut Koirakoutsin pentukurssi. Siellä on harjoiteltu ihan perusasioita, kuten perusasentoa, seuraamista, paikallaoloa, ja luoksetuloa. Luoksetulonkin sain viimeksi onnistumaan hyvin, eikä Vilppu lähtenyt hihnasta päästyään huitelemaan mihin sattuu. Seuraamiseen olen saanut tältä kurssilta parhaat vinkit, ja se alkaa jo sujua jotenkuten. Ei kuitenkaan vielä toko-tasoisesti. Ollaankin käytetty toistaiseksi nome-seuraamiskäskyä, jossa Vilpun ei tarvitse olla ihan jalassa kiinni eikä tapittaa koko ajan kontaktissa.

Ensi viikolla loppuvat nämä kurssit, ja uutena juttuna ilmoitin meidät Koirakoutsin Rally-toko kurssille. Alunperin tarkoitus oli jatkaa tokokurssilla, mutta kun molemmissa lajeissa harjoiteltavat taidot ovat samoja, innostuinkin tuosta rallytokosta. Se voi olla meille muutenkin hauskempi laji, kun en tiedä onko musta itsestä sittenkään siihen tokon vaatimaan kurinalaisuuteen ja pikkuviilaukseen. Katsotaan nyt! Mukava kuitenkin, että on kerran viikossa joku säännöllinen kurssi, niin tulee ainakin treenattua kunnolla.

Muuten meillä on ollut ihan tavallista koiraperheen elämää; Vilppu on mm. syönyt metsästä kokonaisen pakastepussin, ja eilen tuli takapakkia sisäsiisteydessä, kun tuli kaksi kertaa vahinko sisälle. En tiedä sitten onko jo hormonitoiminta heräämässä... Vilpun vatsassa karvattomalla alueella on myös ollut vähän ihottumaa jota on toistaiseksi hoidettu apteekin antibakteerisella rasvalla, mutta seurataan tilannetta, tarviiko käyttää varmuuden vuoksi vielä eläinlääkärissä. Vilppu painaa nyt reilut 13 kg ja kasvu on selkeästi hidastunut vähän. Ruoka ollaan nyt vaihdettu Roburin Maintenance -versioon.