Täytyy heti kärkeen todeta, että valitettavasti taipumuskoe jäi tältäkin vuodelta suorittamatta: Kangasalan taipparit peruuntuivat hautajaisten takia ja ilmoittauduimme Pomarkussa järjestettäviin kokeisiin. Niihin emme kuitenkaan mahtuneet mukaan ja käytännössä seuraava mahdollisuus on kokeilla vasta ensi vuonna. Harmi sikäli, että kaikki osa-alueet oli saatu lopultakin melko hyvin toimimaan. Jopa pitkään kanittanut pupuosuus (heh heh) oli saatu kohtalaisen varmaksi. Noh, toukokuussa sitten ja voihan se olla, ettei kaikki olisi mennyt kuitenkaan putkeen koetilanteessa.
Olemme kuitenkin treenanneet nomea riistalla tai dameilla edelleen melko säännöllisesti, vaikka taipparit jäivätkin väliin. Viime blogipäivityksen jälkeen olemme käyneet myös kerran sorsametsällä ja kaksi kertaa jänismetsällä. Vilppu teki kaksi onnistunutta vesinoutoa samalla kosteikolla kuin viimeksi. Toinen sorsista tippui pieneen saarekkeeseen ja sitä Vilppu ei meinannut osata tuoda. Mutta kun lähdimme seurueen kanssa näköetäisyyden ulkopuolelle, niin Vilppu juoksi parin minuutin päästä sorsasuussa luoksemme. Ilmeisesti uusi tilanne vain aiheutti epävarmuutta, kun olisi pitänyt lähteä sorsa suussa maalta uudestaan uimaan. Jänismetsällä Vilppua on hyödynnetty "ylösajamisessa" sekä passikaverina harjoitellen samalla malttia. Vilpusta oli myös hyötyä yhden ammutun rusakon etsimisessä, joka ehti hävitä muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. Tottelevaisuus ja maltti ovat parantuneet melko paljon ja esimerkiksi viime reissulla V ei lähtenyt 100 metrin päästä kirmanneen peuran perään. Vielä on hieman kysymysmerkki, kuinka käy jos jänis tulee joskus meidän passiin :)
Vilppu on käynyt Elinan kanssa toko-treeneissä lähes joka viikko ja heidän on tarkoitus mennä kisoihinkin vielä tämän vuoden puolella. Muita lajeja ei olla nyt viime aikoina harrastettu.
Olemme kuitenkin treenanneet nomea riistalla tai dameilla edelleen melko säännöllisesti, vaikka taipparit jäivätkin väliin. Viime blogipäivityksen jälkeen olemme käyneet myös kerran sorsametsällä ja kaksi kertaa jänismetsällä. Vilppu teki kaksi onnistunutta vesinoutoa samalla kosteikolla kuin viimeksi. Toinen sorsista tippui pieneen saarekkeeseen ja sitä Vilppu ei meinannut osata tuoda. Mutta kun lähdimme seurueen kanssa näköetäisyyden ulkopuolelle, niin Vilppu juoksi parin minuutin päästä sorsasuussa luoksemme. Ilmeisesti uusi tilanne vain aiheutti epävarmuutta, kun olisi pitänyt lähteä sorsa suussa maalta uudestaan uimaan. Jänismetsällä Vilppua on hyödynnetty "ylösajamisessa" sekä passikaverina harjoitellen samalla malttia. Vilpusta oli myös hyötyä yhden ammutun rusakon etsimisessä, joka ehti hävitä muutaman kymmenen metrin päähän ampumapaikalta. Tottelevaisuus ja maltti ovat parantuneet melko paljon ja esimerkiksi viime reissulla V ei lähtenyt 100 metrin päästä kirmanneen peuran perään. Vielä on hieman kysymysmerkki, kuinka käy jos jänis tulee joskus meidän passiin :)
Vilppu on käynyt Elinan kanssa toko-treeneissä lähes joka viikko ja heidän on tarkoitus mennä kisoihinkin vielä tämän vuoden puolella. Muita lajeja ei olla nyt viime aikoina harrastettu.
